Eipä ole pitkään aikaan tullut kirjoitettua tänne puhdasta tajunnanvirtaa. Toisaalta, en nyt muutenkaan tänne usein ole syksyn aikana kirjoittanut. Jotenkin tuo pimeys, kylmyys ja yleisesti syystalvi vie kaikki mehut itsestä. Ja toisaalta, lyhyempimuotoisia statuksia kirjoittelee Facebookin puolelle. :)

Mutta mitäs on viime aikoina sattunut Outin elämässä. Taantuma iski, kuten kaikille muillekin maailman kansalaisille. Ericssonilla se tarkoitti pikkujoulujen peruuntumista. Onneksi kuitenkin Suomen Ericsson täytti tänä vuonna 90 vuotta, joten yhdistetyiksi vuosijuhliksi ja pikkujouluiksi suunnitellut kemut sitten vaan nimettiin uudelleen edustamaan pelkästään juhlavuotta. Näppärää. :) Niinpä viime perjantaina Kaivohuoneelle kokoontui useampi sata komeaa tietoliikenteen ammattilaista. Pukukoodiksi kun oli normaalin puvun sijaan laitettu tavoitteellisesti "tumma puku". Suuri osa naispuolisista juhlijoista huomasi poikkeavan pukukoodin vasta juhlanalusviikolla, joten ette usko mikä oli suurin puheenaihe koko viikon ajan kahvitauoilla, naistenhuoneessa ja mese-keskusteluissa. :) Itse päätin sitten pukeutua ihan kunnolla pitkään iltapukuun, jolla normaaleissa juhlissa olisi erottunut hieman ylipukeutuneena, mutta näissä kemuissa tyyli onneksi osui varsin hyvin kohdilleen.

Joka tapauksessa, seistessä alun kuohuviinilasi kädessä komeiden tummiin pukuihin sonnustautuneiden työkavereiden keskellä ei voinut kuin olla tyytyväinen alan valintaan. :) Erään työkaverin mukaan oloni oli varmasti "kuin taivaassa", olenhan Facebookin puolella liittynyt ryhmään "I LOVE MEN IN SUITS". Ehkä ei sittenkään pitäisi hyväksyä kaikkia työkavereita Facebook-kavereiksi... hmm...

Ilta kului mukavasti Vappu Pimiän juontamana. Ohjelmassa oli tavalliseen tapaan toimitusjohtajan puhe (josta tosin ei huonon äänentoiston takia kuullut sanaakaan, niinkuin ei Vapunkaan selityksistä), jonkinlainen tanssiesitys (jonka aikana olin varsin kaukana lavasta, niin ei tullut hirveästi seurattua), buffet-pöydän antimia (ei mitään erityistä yleisen mielipiteen mukaan) sekä Ericssonin oma sisäinen bändi (illan kohokohta, kuten aina pikkujouluissa. Kaverit ihan oikeasti osaavat soittaa ja laulaa ja saavat ihmiset tanssilattialle!). Itsellä ilta kului varsin pitkälti jutellessa varsin laajan ihmisjoukon kanssa. Jotenkin tuntuu, että töissä aika kuluu niin työn tohinoissa, ettei meinaa ehtiä jutella kuin niiden henkilöiden kanssa, joiden kanssa tekee myös töitä. Pikkujoulut onkin just hyvä paikka vähän jutella yksikön päällikön kanssa (ei tosin siihen perisuomalaiseen tapaan, johon liittyy kunnon rohkaisuryyppyjen nauttiminen ennen keskustelun aloittamista) sekä muiden vähän kokeneempien kollegojen kanssa. Ennen iltaa oli Outin tulevaisuuden suunitelmat varsin avoimina, nyt ehkä on jo punainen lanka punottuna jota pitäisi vaan lähteä seuraamaan. Yhteistä kaikille keskusteluille on ollut neuvo "maltti on valttia". Mitä, minäkö muka malttamaton?!? Ja pah. Mutta kyllä tässä nyt pitäisi jo saada sitä ja tätä ja tota, ja jos ei vielä tänään, niin viimeistään eilen. ;)

Sen verran hyvin tuli Kaivohuoneella ja jatkopaikassa LUXissa viihdyttyä, että kotona olin sitten varttia vaille viisi. Hauskaa koko rahan edestä siis. :) Sääli että seuraavia samanlaisia kemuja pitää odottaa taas vuosi...