Tuntuu, kuin ajantaju olisi kadonnut. Välillä on pakko pysähtyä miettimään, onko lähetetystä sähköpostista kulunut oikeasti jo niin kauan, että vastaanottajalle voi lähettää muistutuksen siihen vastaamisesta. Vai onko lähettämisestä vain lyhyt hetki, joka tässä hullunmyllyssä tuntuu ikuisuudelta tapahtumien soljuessa eteenpäin.

Tapahtunut viimeisen 11 päivän aikana: suurinpana yksittäisenä asiana muutto Suomeen. Sen jälkeen Wappu. Kaikkien ihanien ystävien näkeminen wappuriehan julistuksessa, Mantalla tai Ullanlinnanmäellä. Wappusää oli juuri niin upea, kuin Suomessa vain voi olla, ja kuohuviini maistui ihanalta.

Viikon verran asuin veljen ja tyttöystävänsä asunnossa. Puolessa välissä viikkoa tosin osat kääntyivät, eli vaikka jatkoin nukkumista sohvalla ja he makuuhuoneessa, asunto oli minun ja he siellä väliaikaismajoituksessa. Lauantaina koitti onni ja autuus, kun sain koko kämpän käyttööni Ollin ja Tainan muutettua uuteen kotiin, ja lauantai-iltana jo äiti toi ensimmäisiä tavaroita Iitistä. Isoveljen vanhaan asuntoon on näppärä muuttaa, varsinkin jo veli on jo etukäteen päättänyt päästä eroon useammasta kuin yhdestä huonekalusta. Vanha sänky, sohva, lipasto ja kirjahylly sopivat sisustukseksi ainakin ensi hätään, ja lauantaina IKEAsta lähti mukaan vielä tuoleja ja mattoja ja muuta sälää.

Maanantaina lähti valmistumisprosessi kunnolla liikkeelle. Palautin nimittäin valmistumisanomuksen kansliaan. Kansituslupa tuli professorilta "vappulahjaksi" 2.5. ja huomenna pitäisi mennä kirjasitomoon laittamaan työ kansiin. Vastaan tuli ainakin yksi huono puoli tällaisena työttömänä: diplomityön tulostus värillisenä ei ollutkaan niin helppoa. Töissä sitä ei voi tehdä, ja ATK-keskuksen kautta se maksaisi mannaa. Joten eipä auttanut muu kuin ostaa tulostin ja laittaa se laulamaan.

Muuttotouhujen ja valmistumisrutiinien lisäksi viime viikolla tuli lupaava puhelinsoitto: kutsu työhaastatteluun. Tänään matkasin jännittyneenä Kirkkonummelle. Kaikki tuntui menevän varsin hyvin, sain asiani kerrottua ja kuulin työmahdollisuuksista. Mutta eihän noista ikinä toisaalta tiedä... joten riemu pääsi valloilleen, kun puhelin iltapäivällä soi "haluaisimme tarjota sinulle työsopimusta". JEE! Hieman jo mietin, millä tuloilla sitä aletaan Töölön asunnon vuokraa maksamaan, mutta nyt näyttäisi kovasti siltä, että 11. kesäkuuta lähtien meikäläinen matkustaa taas viisi kertaa viikossa Jorvakseen. Ihan loistavaa. Pitää varmaan illalla juhlistaa tapausta jotenkin.. :)