Luulisi, että muutto jalkapallon kuningasmaahan Saksaan poistaisi mielestä täällä kovin vähän ymmärretyn jääkiekon. Mutta turha luulo, taidan olla tällä hetkellä paremmin perillä kisoista kuin matkan alkaessa. : ) Eilen tuli irkatessa kuunneltua Radio Suomen nettilähetystä ja katsottua pelin maalit videoklippeinä. Tänään oletin töissä olevani jääkiekottomalla maaperällä, mutta päivän aikana totesimme lähimmän (valkovenäläisen) työtoverini kanssa, että riippuen päivän otteluiden tuloksista, saatamme pelata vastakkain torstaina. Joten toki seurasimme tulosseurantaa herkeämättä, ja kun totuus paljastui = Suomi - Valko-Venäjä pelataan torstaina, kului loppupäivä hyväntahtoisesti jääkiekkomielipiteillä vitsaillen. Pitää varmaan laittaa ostamani Suomi-paita päälle töihin torstaina...

Töiden jälkeen aika kului pitkälti keskustassa tyynykauppaa metsästäen (vihdoin sain kunnon tyynyn itselleni!) ja tämän jälkeen eksyen muutamaan otteeseen, normaalisti puolisen tuntia kestävä kävelymatka keskustasta kämpille vei tällä kertaa puolisentoista tuntia, kun onnistuin kääntymään muutaman kerran harhaan. ;) Mutta matkanvarrelta löytyi mukava iso puisto, johon voi aurinkoisena viikonloppuna lähteä lukemaan kirjaa (eli katsomaan jalkapalloilevia toisen sukupuolen edustajia), yliopiston rakennnus, jossa kolme vuotta sitten kävin pelaamassa lentopalloa, ja yksi kaupungin vanhan muurin torneista. Eli ei nyt ihan hukkaan mennyt reissu kuitenkaan.

Kokonaisuutena päivää voi kai pitää onnistuneena, tosin harmittaa pirkaleesti koti-Espoosta kuulunut uutinen killalle sattuneesta varkaudesta. Kuinka jumikuuppia ihmiset voivat olla? Vai ovatko opiskelijat oikeasti niin huonossa taloudellisessa tilanteessa, että pitää jo toisilta opiskelijoilta varastaa? Surullista yhtä kaikki.