Mistä tietää tulleensa vanhaksi? Tai siis tässä tapauksessa varmaankin "aikuiseksi" olisi sopivampi termi, löytyyhän lukijakunnastani hieman itseäni iäkkäämpiä henkilöitäkin, jotka eivät varmaankaan koe listan pointteja oman vanhuuskäsityksensä kanssa yhteensopiviksi. Mutta siis omaan havahtumiseeni palaten, muutamia yksittäisiä havaintoja:

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

- Kun Finnairin lehtivalikoimasta (Iltalehti, Iltasanomat, Hesari ja Kauppalehti) nappaa mukaansa Kauppalehden lentoaan piristämään (okei, okei, viime kerralla otin Kauppalehden lisäksi vielä Iltiksen. Mutta se lasketaan silti)

- Kun huomaa päätyneensä kahvitauolla nettisurffailuillaan lukemaan Talouselämän koontia viimeisen vuoden aikana julkaistuista mielenkiintoisimmista uutisista irkkijuttelun ja hömppäsivustojen sijaan. Ja että kyseessä ei suinkaan ole yksittäinen, vaan pikemminkin kovin usein toistuva tapahtuma.

- Edelliseen viitaten, kun huomaa rakentaneensa henkilökohtaisen Google-etusivunsa siten, että kavereiden blogien lisäksi se sisältää muutaman teknologia-aiheisen blogin, ja näiden lisäksi uutisotsikot Hesarista, Kauppalehdestä, Talouselämästä, Digitodaysta, IT-viikosta ja Tietoviikosta. Vaikka valikoimassa olisi myös "viihteellisempää sisältöä". Viikon maksuton vinkki: Googlen personoitu etusivu on oikeasti varsin näppärä keksintö, esimerkkinä oma linkkikokoelmani. Otsikoiden alle tulee siis aina itse päättämäni määrä sivujen uusimpia uutisia, tai blogien kirjoituksia.

- Kun televisiosta tulee seurattua vain seuraavia ohjelmia: uutiset, A-studio, Ajankohtainen kakkonen ja Aamu-TV. Toki valintaan vaikuttaa myös pitkälti se, etten ole oikein muita ilmais-striimejä netistä löytänyt, mutta itse asiassa ei muille olisi aikaakaan

- Kun ostaessaan pyörää sosiaalipajasta (katso edellinen kirjoitus) miettii lahjoittavansa rahaa hyvään tarkoitukseen, aivan kuin paikallisten teekkareiden elokuvakerhon näytöksiin mennessä miettii tukevansa hyvää toimintaa. Sama ilmiö toistuu Suomessa mm. käyttäessä taksin palveluita. Tällöin tuetaan suomalaista työtä ja yhteiskuntarakennetta.

- Kun tajuaa yhtäkkiä tarkkailleensa paikallista autokantaa "sillä silmällä" ja miettineensä, josko sitä pikkuhiljaa pitäisi oma auto ostaa. (tämä pointti ei varmasti päde suurimpaa osaan miespuolista lukijakuntaa, olette varmasti miettineet omaa autoa jo viimeistään viisivuotiaina. Mutta meille naispuolisille se on usein hieman suurempi ja myöhäisempi asia)

- Kun ystävän perjantaina järjestettäviä läksiäisiä miettiessä ei ole huolissaan siitä, oliko kutsu OPM vai ei, sillä joka tapauksessa ei tee suuremmin mieli alkoholipitoisia nautintoaineita. Ja ei, minulla ei ole tätä kirjoittaessani krapula. ;)

- Kun töissä ei motivaattorina ole enää "kesän loppuun asti kunnialla selviäminen", vaan kaukana siintävä mahdollisuus oman uran luomiseen

- Kun keksii illalla hyvän jatkopalan tähän listaan, mutta ei aamulla enää muista, mitä se koski