Eipä oo taas tullut kirjoiteltua hetkeen... Johtuen osittain siitä, että viime maanantaina loppuneen 10 päivän jakson aikana satuin olemaan 5 yötä töissä, eli nukkumaan päästiin aikavälillä 03.00 ja 06.00. Seuraavat päivät menevät aika pitkälti koittaessa palauttaa elimistöään normaalitilaan, ja valmistautuessa seuraavaan yöhön. Mutta siis vihdoin pääsin mäkin mukaan yöaktiviteetteihin, ja koska niitä tuli muutama suunnittelematon lisää, sainkin sitten tehdä niitä jo hieman enemmän kuin tarpeeksi....

Hassua, kuinka syksyn alussa tuntui kuin täällä pääsisi työskentelemään vaikka kuinka pitkään. Nyt alkaa tajuta, kuinka nopeasti aika on taas mennyt. Juuri kun on saanut hommat opittua, tietää keneltä voi kysyä mitäkin, osaa verkkokuvan jo jollain tasolla, onkin aika palata Suomeen. Työpäiviä on allekirjoittaneella tämän perjantain jälkeen jäljellä enää 7 tänä vuonna täällä. Tämä viikonloppu on viimeinen täällä, seuraava viikonloppu kuluu tuodessa osa tavaroista Suomeen ja juhliessa sekä Ericssonin että Sähköinsinöörikillan pikkujouluja. Irlanti jää selän taakse asiaankuuluvasti itsenäisyyspäivänä, tosin näillänäkymin paluu tapahtuu varsin nopeasti vuoden vaihtumisen jälkeen.

Mites sitten loppuvuosi? Viime viikon aikana sekin on kirkastunut. 9. tai 10. päivä suuntaa tämä tyttö kulkunsa AACHENIIN! Ei olisi voinut tulla parempaa työmatkakohdetta. Sormet jo syyhyävät Aachenin joulumarkkinoille, ja kavereita katsomaan. Ja kun vielä työkomennuksen syy, seminaarin pääkoordinaattorin homma, on supermielenkiintoinen homman itsensä, seminaarin aiheen ja paikalle saapuvien asiantuntijoiden kannalta, en oikeasti voi valittaa. Ihan loistavaa, ja ihan loistava mahdollisuus tutustua kollegoihin ympäri maailmaa. Saksan reissua ajattelin venyttää seuraavan viikonlopun sunnuntaille, eli 16 päivä asti. Ja sitten takaisin Suomeen tekemään jouluvalmistelut ja juhlimaan.

Parin viime päivän aikana tehdyn iteraation tuloksena kinkut sulavat, ja vuosi vaihtuu jossain akselilla Milano-Venetsia- mahdollisesti Ljubljana. Matkailussa parasta ovat ex-tempore saadut hullut ideat, kuten Emmin päätös maksaa syksyn vuokransa lentolippuina Milanoon. En valita. :) Eiköhän kaksi viikkoa Suomen kylmyyttä olekin ihan tarpeeksi keskieurooppalaistuneelle luonteelleni. ;) Saapa ainakin kunnon irtioton arkeen, ja jaksaa sitten taas tulla tammikuuksi Dubliniin.

Kevätkaudelle matkoja Dubliniin miettiville tiedoksi, että näyttäisi olevan varmaa, että olen täällä tammikuun, mutta sen jälkeen onkin paljon mahdollista, että maa vaihtuu taas. :) "Vierivä kivi ei sammaloidu, eikä matkusteleva Outi tylsisty".