Jep jep. Luulin jo lähteväni pyöräkorjaamoa päin, mutta totta kai Aachenin ilmasto päätti muistuttaa olemassaolostaan kunnon sadekuurolla... Joten ehkä jään vielä hetkeksi Officeen, ja toivon sään vaihtuvan. Muutoin saattaa jäädä pyörän raijaaminen suosiolla huomiseen, jota tosin en mieluusti haluaisi. Joka tapauksessa on juuri sopivasti aikaa saada aikaan päivittäisten blogimerkintöjen henkilökohtainen enkka, maksimaaliset kolme kappaletta! Mutta vastaavasti kaksi jäljempää ovat varsin lyhyitä.

Olen jo aiemminkin puhunut työpaikkamme monikulttuurisuudesta. Nyt kun Francesco ja Nikolaj jättivät Ericssonin ja samalla yhteisen työhuoneemme, jäi jäljelle kaksi tyhjää työpistettä. Toisen niistä täytti jo toisesta huoneesta muuttanut dippatyöntekijä Yasin, joka tekee työnsä varsin läheltä omaa aihettani. Kuten tarkkaavaisimmat Saksan kävijät mahdollisesti huomasivat, ei Yasin ole mikään perus-Horsti, vaan ihan ehta turkkilainen. Ja tällä hetkellä ei ole menossa mikä tahansa kuukausi, vaan Ramadanin toinen viikko. Yasin siis nousee aamuisin viideltä voidakseen syödä jotain ennen auringonnousua, paastoaa koko päivän ja jatkaa syömistään auringon jo laskettua. Jep jep... ja minä kun eilisen TV:n katselun lomassa katsoin läppäriltäni DaVinci koodin ja aloin miettiä vaihteeksi koko kristillisen uskon järkevyyttä. Niin että keksi sitten puheenaiheita kaverin kanssa, joka tosiaan vähintään kerran päivässä kertoo, kuinka hänelle on kova nälkä. En nyt ihan ymmärrä, mihin tuokin paastoaminen nyt oikeastaan perustuu ja mitä muslimit kokevat sillä saavuttavansa, mutta kai siinä jotain on takana. Että tällaisia työkavereita tällä kertaa...

Mutta siis oikeasti Yasin on ihan mukava tyyppi, ei valittamista. Toivottavasti ei aiheutettu kaverille maanantaina liikaa tuskaa, kun ruokalan ollessa kiinni (kun kerran suurin osa työntekijöistäkin oli lomilla) tilattiin officeen pitsat... hups... syötiin ne tosin kiltisti kahvinurkkauksessa, eikä tuotu työhuoneeseen tuoksumaan. ;)