Heh, kukapa olisi uskonut Suomen joskus voittavan Euroviisut. Tuli sitten sekin ihme nähtyä. : ) Varsin koomiseksi tilanteen tekee katseluympäristö: Bennon läksiäispippaloissa katsoimme Euroviisuja syrjäsilmällä, ja Lordin esiintyessä kaikki käytännössä purskahtivat nauruun ja pitivät esitystä kenties jonkinlaisena vitsinä. Pisteitä laskettaessa kuitenkin ilmeet alkoivat muuttua. Saksahan ei kisoissa saanut kuin 36 pistettä, eli varsin vähän verrattuna Suomen 292 pinnaan.

Kaikenkaikkiaan, vaikka Suomi putosi lätkäkisoista pois, päivä oli varsin onnistunut: Euroviisuvoiton lisäksi tapasin erään EESTECkerin, joka mahdollisesti saa toimitettua mulle vihdoin pyörän, ettei tarvitse enää kävellä ihan joka paikkaan. Lisäksi oma osuuteni Bennon lahjaan oli tottakai menestys: iso pussillinen turkkareita, toinen pussi täynnä salmiakki, sekä tottakai pullollinen turkkareilla maustettua votkaa. : ) (Benno on salmiakkiaddikti).

Illan aikana saksakin alkoi pikkuhiljaa sujumaan, ja luottamus siihen, että sen vielä kesän aikana kesytän, kasvoi huomattavasti. Toisaalta jo tämä viikon oleilu Saksassa on vaikuttanut selkeästi suomenkielisen tekstin tuottamiseen, joka sinänsä vaikuttaa varsin huvittavalta. Mutta niin se vaan on, nopeasti kirjoitetussa tekstissä ihan huomaamatta laitan verbit lauseiden loppuun kuin saksassa ikään. Hassua. Ehkä tämän blogin pitäminen ei ollutkaan niin hassu ajatus, tuleepa melkein päivittäin tuotettua tekstiä suomeksi, jolloin toivottavasti en aivan täysin hairahdu saksan kieliopin puolelle. ; ) Ajattelu toteutuu jo osittain saksaksi, ja osittain englanniksi, jota tulee käytettyä jo senkin takia, että kaikki työkaverit eivät saksaa osaa. Aikamoinen kielten sekamelska siis. Joten koittakaa ymmärtää, jos vastaan tulee hassuja lauseita tai sanoja.