Valitettavasti vuokrasopimusta ei ollut yhtä helppoa pidentää kuin työvastaavaa, sillä nykyisen huoneeni päävuokralainen Yifan palaa takaisin kaupunkiin syyskuun puolessa välissä. Joten ei auta muuta kuin ottaa läppäri syliin ja alkaa selata Aachenin asuntomarkkinoita. Onneksi asunnon hankkiminen Aachenista syyskuun alussa on kuin asunnon hankkiminen  pääkaupunkiseudulta syyskuun alussa: miljoonia uusia opiskelijoita tulossa aloittamaa tutkintojaan, joten kaikista vapaista asumuksista taistellaan kissojen ja koirien kanssa.

Eilen pääsin katsomaan kattohuoneistoa eräässä opiskelija-asuntolassa. Kyseessä oli kolmen hengen solukämppä, yhden huoneen päävuokralainen lähtee kiertämään maapallon (jep, seitsemässä kuukaudessa koko planeetan ympäri) ja vuokraa huoneensa eteenpäin. Kämppä oli täysi luksus: jättimäinen huone parvisängyllä, todella siistissä kunnossa yhteistilat ja paikalla olleet muut kämppikset (biologi-poitsu ja thaimaalainen koneteekkarityttö) olivat todella mukavia. Mutta. (Miksi tällaiset tekstit aina päättyvät tuohon sanaan?) En toki ollut ainut asunnon bongannut, vaan Yvonne sanoi näyttävänsä sitä vielä muutamalle muulle tyypille ja tekevänsä päätöksen viikon sisällä. Joten nyt sitten odotellaan tulisilla hiilillä...

Ja toki pitihän sitä nyt useampi mato laittaa koukkuun samantien, eli soitto nykyisen vuokraajani kaverille, joka on lähdössä Atlantin taakse viideksi kuukaudeksi, ja vuokraa kämppänsä eteenpäin. Tänään oli ohjelmassa tuohon kämppään tutustuminen. Enkä ollut ainut. Kyseessä oli myös kolmen hengen solu, ja olivat sitten päättäneet sopia useamman hengen yhteiskäynnin samalle hetkelle, jotta molemmat kämppikset pääsevät myös tutustumaan uuteen asukkiin. Toki kaikki nykyiset asukkaat olivat täysin saksalaisia, kuten myös kolme muuta huoneen katsojaa, joten oli hieman haastavaa yrittää osoittaa olevansa hauskaa asumisseuraa yrittäen seurata kaikkia kerrottuja vitsejä, joka ei ihan aina ollut lainkaan niin helppoa. Jotenkin koko tilanne vaikutti kovin oudolta: yrittää siinä nyt sitten "kilpailla" kolmea 19-20 -vuotiasta fuksia (!!) "vastaan" siitä, kuka kämpän saisi. Muutoinkin asunto ei ollut lainkaan niin kauniissa kunnossa kuin edeltävä, huomattavasti vanhempi ja vähän kuluneemmilla huonekaluilla sisustettu, sijainniltaankin hieman huonompi, mutta ihan ok kämppä varmaan sekin. Lupasivat siitäkin ilmoitella sunnuntaihin mennessä. Blaah.

Jotenkin olisi vaan niin mukava sanoa, että "haluaisin tällaisen ja tällaisen kämpän, kiitos" ja saada avaimet käteen, ilman kummallisia "haastattelutuokioita" joissa oikeasti testataan, oletko mukavaa asumisseuraa. Olen varmaan vaan liian tottunut Suomen malliin, jossa kämppikset tapaa vasta kannettuaan ensimmäisen muuttokuorman asuntoon sisälle. Niin sain myös nykyisen kämppäni Saksassa, tosin ainoastaan koska olin Suomessa sopimuksen kirjoitusajankohtana. Onhan se mukava varmistua, että kämppikset ovat ok porukkaa, mutta argh, kun haluaisi vaan saada kämpän... ahdistus.