Viime kirjoituksen kommenttien joukossa oli kysymys "Meinaatko muuttaa takaisin Suomeen kun dippa on valmis, vai houkuttaako tänne jäänti?" Hyvä kysymys, jonka variaatioihin olen päässyt viimeisen puolen vuoden aikana vastaamaan varsin usein.

Kysymyksen jälkimmäisestä osasta on helpompi aloittaa. Totta kai Saksaan jääminen houkuttaa. Varsinkin tällä viikolla on tullut mietittyä aihetta kävellessä ruokatunnilla 15 asteen lämmössä auringon paistaessa, samalla kun Suomessa on toistakymmentä astetta pakkasta ja varsin pimeää. Kuka sinne kylmyyteen haluaa? Allekirjoittanut kun ei ole myöskään ikinä pitänyt hiihtämisestä, pilkkimistä en ole kokeillut, ja luistelukin on jonnekin jäänyt. Lasketelu on kivaa, mutta sitä ei sitten Etelä-Suomessa voikaan harrastaa. Ja Lappiin matkaaminen on vähän sama, kuin Saksasta ajaisi Alpeille. Siis ajallisesti, muutoinhan noita kahta ei voikaan verrata.

Toisaalta Saksassa elo on tähän asti ollut ns. helppoa elämää: alivuokralaisena kalustetussa opiskelijakämpässä ei ole tarvinnut murehtia huonekaluista, ei astioista, ei nettiyhteyksistä, sähkölaskusta on selvinnyt maksamalla kämppikselle kuukausittain 20e ja pyykkitupa löytyy talon kellarista. Valmistumisen jälkeen pitäisi kuitenkin muuttaa ns. oikeaan asuntoon, jotka useimmiten ovat kalustamattomia, ja joihin pitää tehdä erilliset sähkö-, netti- yms. sopimukset.

Sama ruljanssi on edessä Suomessakin, joka tekee tilanteesta jollain tapaa oudon. Vapun jälkeen mulla ei oikeasti ole oikein kiinnekohtaa, ei kotia. Tuntui hassulta, kun työkaveri kysyi viime viikonlopun Suomen vierailustani, ja siitä, olivatko juhlat "lähellä kotiani". No eivät tietenkään olleet. Juhlat olivat Helsingissä, kotini Saksassa!

Tällä hetkellä houkuttelevimmalta näyttää vaihtoehto muuttaa isoveikan asuntoon Helsinkiin vappuna. Veli muuttaa sopivasti samalla päivämäärällä itse muualle, eli ajoitus kerrankin toimii. Mutta se, kuinka kauan Helsingissä viihdyn, on täysin avoinna. Jos Saksaan haluaisi jäädä, vihjeiden perusteella voisin hakea virkaa kesäkuun alusta lähtien. Toisaalta Suomessa asuminen alkaa jollain tapaa houkuttaa. Ja sitten on vaihtoehto c, josta kirjoitan tänne lisää, jos siitä on jotain kerrottavaa. Sitä nyt jännitetään tällä hetkellä niin ettei nukutuksi saa. ;)

Pari asiaa on näissä itsetutkiskeluissa kuitenkin jo selvinnyt. Se, mihin meikäläinen ensi vappuna muuttaa, ei varmasti säily asuinpaikkana tai -maana loppuelämää. Sen verran hauskaa on olla ulkosuomalainen. :) Saksa ei ole paska maa, vaan oikeasti varsin mukava asuinympäristö, kunhan tottuu saksalaiseen ajatteluun. Jokaisessa maassa on omat hyvät ja huonot puolensa, jopa Suomessa. :) Ja viimeisimpänä: nykyteknologia mahdollistaa Suomen saamisen muille maille niin kokonaisvaltaisesti, että koti-ikävästä ei ole tietoakaan. Sähköposti, skype, irc, blogit, NRJ:n nettilähetys ja aamujen podcastit, YLE:n mediasali + muut ohjelmalähetykset, kiitos teille.