Myrskyisä sää unohtui eilen varsin nopeasti kotiin saavuttua. Kämppikseni Karl oli päättänyt kokata suuremman määrän lasagnea, joten jo kynnykselle astuessani kajahti kysymys "kelpaisiko ruoka, tein hieman ylimääräistä?" väsyneisiin korviini. Tokihan sellainen tarjous pitää ottaa vastaan, joten vietimme rattoisan soluruokailuhetken Samin osallistuessa myös vuuan tyhjennykseen. Puheenaiheina mm. George W Bush (olemme yllättäen varsin samaa mieltä miehen toilailuista), Karlin pokeri-ilta sekä Samin viikonlopun synttärit. Joihin saimme Karlin kanssa myös kutsun, luvassa siis superherkullista thairuokaa, sekä mun ja Karlin tekemää jälkiruokaa. ;)

Illan EESTEC-tapaamisesta palatessa ajauduinkin katsomaan Karlin ja kahden kaverinsa (Adrian ja Christian) pokerinpeluuta. Tai siis katsoin peliä viitisen sekuntia, jonka jälkeen totesin olevani yksi pelaajista. Pelimuotona Texas Hold'em (jota on joskus unettomina iltoina tullut katsottua World Poker Tour -ohjelmassa Suomessa) ja pelimerkkeinä ihan oikeat, Christianin paikalleraahaamat chipit. Useampi tunti siinä vierähti, ja hauskaa oli! Nyt on allekirjoittaneenkin pokerineitsyys viety. (Mistä tämä useissa maissa, mm. Suomessa, nähtävillä oleva pokeri-innostus alkoi?) Pelasimme huikealla euron panoksella, joten jäinpä illasta kolme euroa voitolle voittaessani poijjaat. :D Peliseura oli varsin leppoisaa, mutta en ihmettelisi, jos mut pyydetään joskus uusintataistoon. Silmistä kun näkyi se pienenpieni naisellehäviämisen katkeruus. Ja vielä ensikertalaiselle.

Saattaa toki olla, että pokerille käy kuten aikoinaan roolipeliuralleni. Kerran sain kutsun veljeni roolipeliporukkaan, kun muutoin ei olisi ollut tarpeeksi pelaajia. Mutta en enää toista kertaa. Eivät pitäneet siitä, että olin niin hyvä. 20-sivuisella nopalla ei kai saisi heittää niin montaa kertaa täyttä kahtakymppiä, mutta minkä sitä tuurilleen voi...