Joululoma on lopuillaan, ja huomenna pitäisi taas aloittaa työt. Eikä olekaan vähään aikaan ollut yhtä antoisaa lomaa! Alkuosan kymmenen päivän Suomen vierailu sai arvoisensa jatkon viikon laskettelumatkalla Ranskan alpeille. Kuten jo aiemmin kerroin, olimme liikkeellä kymmenen hengen EESTEC-porukalla, joka pääosin koostui meistä aachenlaisista, lisämausteena hollantilaisvahvistus Marijn ja tamperelaistunut Hapo. Kohteena La Grave, ja läheinen hiihtokeskus Le deux alpes.

Lähtökohdat omalta kohdaltani olivat, etten ole lukion jälkeen laskettelusuksiin koskenut, ja lukiossakin yhden käden sormilla laskettavat kerrat. Ikinä en ollut Suomen rajojen ulkopuolella kyseistä urheilumuotoa harrastanut, ja äitin vintillä majailevat välineetkin ovat jo sen verran vanhat, että saivat jäädä Suomeen. Varsin vahva pohja siis. ;)

Onneksi mäenlasku on kuin pyörällä ajoa, eli jo ensimmäisen laskun jälkeen alkoi homma toimia varsin mukavasti. Toki ensimmäinen ankkurihissinousu tuli tyrittyä, mutta sehän on varsin perinteistä. :) Viiden päivän ajan löysin kuitenkin itseni rinteestä, ensimmäiselle päivälle osui viikon ainut kaatuminen ja sekin pehmeään hankeen. Sää vaihteli varsin rajusti, joten puolet päivistä tihrustettiin lumisateessa ja sumussa, puolet nautittiin täydellisestä auringosta. Sopivasti porukkamme jakautui vielä taitotasollisesti mainiosti: tyttötiimimme Eike + Astrid + allekirjoittanut kahlasi läpi sinisiä ja vihreitä (helppoja) rinteitä poikaimme laskiessa mustia ja punaisia mäkiä käyden välillä rinteiden ulkopuolellakin. Ainoastaan Carsten joutui viettämään aikaa yksinään, aluksi oikuttelevan vatsan takia ja myöhemmin, koska oli joukon ainut laskettelu-ensikertalainen, joka harjoitteli lajia hieman yksityisopettajan johdolla aloittelijarinteissä.

Iltoina kokkailtiin hyvin, uuden vuoden kunniaksi raklettia. Viimeisenä iltana testattiin La Graven ravintolan juustofondue. <3 Marijn päätti ilahduttaa tarjoilijaa vielä tilaamalla fonduen jälkeen juustotarjottimen, meidän muiden valitessa juustottomia vaihtoehtoja.

Lauantai kuluikin mukavasti autossa, La Grave - Aachen aika tarkalleen 13 tuntia pysähdyksineen. Onneksi seurueen junioria ei laitettu ratin taakse, tosin pelkkä istuminenkin oli tarpeeksi voimat vievää. Tämä päivä on kulunut itseä kokoillessa, pyykkiä pestessä ja miettiessä, kuinka ikinä saan maanantaina ajatukset taas johon työtä edistävään... Saas nähdä. Joka tapauksessa epäilen, että lopputammikuusta tulee hieman tylsempi kuukausi itselle, työhön kun pitäisi keskittyä ihan täysillä, jotta ensinnäkin saisi hieman edistystä tapahtumaan ja toisaalta voin pitää helmikuun alussa vapaata äiteen tullessa kylään.