Kölnin valloitus on sitten aloitettu. Perjantai-iltana hyppäsin junaan määränpäänä Köln-Ehrenfeld ja Eiken kämppä. Illan suunnitelmana yleisesti tutustua Kölnin yöelämään ja pitää hauskaa. Edellisen illan EESTEC-kokouksessa vihjasivat vielä, että pitäisi keksiä hyviä paikkoja joulukuun alun EESTEC vieraille näytettäviksi. Joten eikun matkaan.

Eikella olikin valmiiksi katsottuna Kölnin Stadtgarten ja sen jazz-happeninki. Valitettavasti pääsimme paikalle ennen hulabaloon alkua (jälkeenpäin selvisi, että ainoastaan vajaa puoli tuntia ennen, mutta tuossa vaiheessa emme sitä tienneet) joten kokka kohti lähintä kneipea ja sinne yksille. Irkkupubi löytyikin nopeasti, mutta valitettavasti ei tyhjää pöytää, joten eteenpäin. Kun ei lupaavia paikkoja tullut näköpiiriin, oli aika ottaa lähikahvilassa neuvoa-antavat kölschit (Kölnin oma oluttyyppi). Hieman vielä eteenpäin, ja löysimme itsemme muodikkaasta cocktailbaarista keskeltä happy houria. Nicht schlecht. Joten, kun kaikki drinkit olivat hinnoiteltuna tasa-arvoisesti 3,5e/kpl, ei suomalainen voi tehdä kuin yhden liikkeen: "Yksi Long Island Ice Tea, kiitos". Ja Eike tietysti perässä. Jollain tapaa täydennämme toisiamme välillä pelottavan hyvin. :D

Ensimmäisen teen aikana keskityimme lähinnä ympäristömme havainnoimiseen. Astuimme tosiaan sisään drinkkibaariin, joka huonekaluiltaan vaikutti kunnon pintaliitopaikalta valkonahkapäällysteisine tuoleineen ja valkokankaalle heijastettuine muotinäytöksineen. (jotka muuten muuttuivat pikkuhiljaa vähävaatteisemmiksi ja valomerkin aikana olivat aikamoista pehmopornoa. toim. huom.), mutta baarin musiikki oli varsin turkkilaisvaikutteista. Suurin osa asiakkaista kuului yhteen musiikin kanssa, eli selkeästi omasi sukujuuria jossain Turkin suunnalla. Eli varsin epäkonsistentti paikka, mutta tee oli makoisaa.

Toisen lasillisen aikana alkoi sitten suunnittelu. Selkeästi Long Island Ice Tea oikeassa seurassa juotuna aiheuttaa levottomia päähänpistoja, aloimme nimittäin suunnitella EESTEC Alumni -tapahtumaa uuden vuoden tienoille. Meillä molemmilla kun suurin osa opiskeluajan uuteen vuoteen liittyvistä muistoista on varsin negatiivissävytteisiä: on ikään kuin ollut "pakko" pitää hauskaa, hinnalla millä hyvänsä. Tosin tätä kirjoitettaessa tuli juuri mieleen, että viime uusi vuosi oli aivan järjettömän hauska, sitsit kaveriporukalla Teekkarimuseossa jonka jälkeen Täffän katolle katsomaan raketteja. Ja sitä edeltävä, ruokailua Juusolla Tapiolassa josta jatkoille legendaariseen Aladdiniin. Ihan loistavia iltoja molemmat! :D

Joka tapauksessa päätimme yrittää järjestyttää itsellemme pippalot jossain päin Eurooppaa. Jos ei muualla, niin itselläni on partytakuu Ljubljanassa. (partytakuu = jos haluan bileisiin Ljubljanaan, tulee minun soittaa pojille edellisenä iltana, ja lupaavat järjestää kunnon menoa milloin vain), joten sinne sitten. Yöllä päästessämme kämpille takaisin lähetimme alumnilistalle alustavan tiedustelun aiheesta, saas nähdä mihin se johtaa. ;)

Toisen teelasillisen jälkeen otimme suunnaksi uudestaan alkuperäisen jazziltaman. Ja perille päästessämme jamithan olivat parhaimmillaan: lavalla kunnon jazzseitsikko improilemassa. Valitettavasti ehdimme kuulla poikia vaan puolisen tuntia, kun jo lopettivat. Ensi kerralla pitää selkeästi jättää teen juomiset yhteen lasilliseen, niin pääsee kuunnolla kuuntelemaan livemusaa. Paikassa kun pääsymaksutkin ovat tuntematon käsite. Alan oikeasti pitämään Saksasta. Valitettavasti meno livebändin lopettaessa lopahti sen verran pahasti, että emme oikeastaan tienneet parempaa ideaa kuin kotiin paluu. Joko allekirjoittanut oli myös varsin väsynyt, tai Eiken sohva + tyyny + makuupussini on todelline voittajaratkaisu, joka tapauksessa yö tuli nukuttua varsin sikeästi ja herättyä myöhään.