Tänään oli Samin syntymäpäivät. Tai oikeastaan vasta maanantaina, mutta juhlallisuudet päätettiin suorittaa tänään. Seitsemältä illalla kansoitti keittiötämme normiasukkaiden eli meikäläisen, Karlin ja Samin lisäksi kymmenen thaimaalaista opiskelijaa. Kaikki tulleet nauttimaan Samin vääntämistä thaiherkuista. Pitää myöntää, etten ole kai koskaan aiemmin syönyt kunnon thairuokaa, joten mieluusti otin Samin kutsun vastaan osallistua juhlallisuuksiin, kun sellainen tuli vastaan.

Illallinen alkoi jakamalla kaikille osallistuijlle lautasellinen riisiä. Sen jälkeen Paikoillenne! Valmiit! Nyt! Ja syömään! Kaikki thaimaalaiset syöksyvät samantien ruoka-astioiden ääreen ja alkavat lappamaan ruokaa ensin lautaselle, sitten suuhunsa. Tahti on huima. Itse toimin hieman rauhallisemmin, ja saan Samilta kehoituksen toimia nopeammin, jos aion maistaa kaikkea. Sekä lusikallisen lihaa lautaselleni, etten vain jäisi kyseistä sorttia vaille. Montaa minuuttia ei kulu, kun astiat ovat tyhjät, ja thaimaalaiset rauhoittuvat. Jotenkin mieleen tulee kuva termiiteistä puun ympärillä, tai korppikotkista haaskalla. Ilmapiiri ei tosin missään nimessä ole vihamielinen, päinvastoin kaikki nauravat minkä syömiseltään ennättävät. Valitettavasti vaan suurin osa vitseistä kerrotaan thaiksi.

Ruokalautaset kerätään pois. Pöydälle läntätään vieraiden tuoma kakku, sekä aamulla leipomamme kirsikka-amarettosuklaamuffinsit. Kakusta leikataan ensin paloja niille, jotka haluavat syödä lautaselta. "Eivätkö kaikki halua", mietin ottaessani kakkulautastani vastaan. Vastaus selviää pian, kun loppu kakusta jaetaan lautasettomien, mutta lusikallisten, henkilöiden kesken samalla tuhoamistahdilla. Näky on oikeastaan aika hauskaa, ja toisaalta yllättävää, katsottavaa.

Ruokailun jälkeen porukka siirtyy Samin huoneeseen pelaamaan lautapelejä. Jään eteiseen Karlin ja häntä pokerinpeluuseen hakemaan tulleen Adrianin kanssa juttelemaan. Christian on kuulema vieläkin katkera häviöstään. Ja toki minä varmasti ymmärrän, miksi minua ei ole tänään kutsuttu pelaamaan. :P Saan kuitenkin lupauksen, että vähintään revanssin verran saan vielä pelata porukan kanssa seuraavan kerran heidän vallatessaan keittiömme. Jee! :)