Tänään, viimeisenä työpäivänä ennen reilun viikon lomaa, on varmaankin sopiva aika käsitellä aihetta "työmoraali" ja mitä se eri valtioissa merkitsee. Itsellä kun alkoivat ajatukset lähestyä Espanjan rannikkoa aamuvarhaisesta asti, ja ainoastaan iltapäivällä pidetty useamman tunnin workshop sai tekniikan pysymään päässä edes osittain.

Miksikö työmoraali nousi esiin hyvänä aiheena? No minäpä kerron: päätimme harjoittelijaporukalla tehdä ensi lauantaina (eli tätä kirjoitettaessa huomenna) päiväretken Monschauhun. Päätimme kokoontua kahvihuoneeseen keskustelemaan matkan yksityiskohdista ja aikataulusta, jotta kaikki olisi seuraavaksi päiväksi sovittua. Yllättäen yksi matkalaisista, perulainen Manuel, ei meinannut millään saada itseään työhuoneestaan kahvitilaan asti, perusteluna "Tämä on työaikaa, emme me voi työajalla pitää taukoa ainoastaan keskustellaksemme vapaa-ajastamme". Poika kauhistui varsin pahasti nähdessään dippatyönsä ohjaajan kahvitilan viereisessä huoneessa "mutta.... mutta... tuolla on ohjaajani... en voi pitää taukoa niin, että hän näkee... " (ohjaajana Joachim, todella leppoisa huulenheittäjä, jolla ei varmasti olisi ollut mitään viiden minuutin jutustuteluamme vastaan). Lopulta Manuel suostui palaveriin, mutta oli jotenkin koko ajan varuillaan ja valmiina selittämään, miksi ei ollut työpisteellään. Kerrassaan käsittämätöntä.

Manuelille tekisi varmaan hyvää tulla muutamaksi päiväksi työskentelemään meidän huoneeseemme. Ei niin, että tekisimme puutaheinää päivät pitkät, mutta kyllä normaaliin päivään mielestäni kuuluu muutama tauko, jolloin keskustellaan ns. normaalista elämästä, eli siitä, mitä tapahtuu työpaikan ulkopuolella. Täällä Saksanmaalla kun ei lakisääteisiä kahvitaukoja tunnettu, ilman omaehtoista tauotusta työpäivää rytmittää ainoastaan 45 minuutin ruokatauko keskellä päivää. Jos päivän ohjelmassa on paljon aktiviteettia, ilman kahvitaukoja onkin mahdollista edetä, mutta lukiessa kahdeksan tuntia päivässä tieteellisiä artikkeleita, on välillä varsin mukava hengähtää hetki ja vitsailla työkaveriensa kanssa.

Joku varmaan odotti otsikoinnin perusteella, että tämä artikkeli käsittelisi omaa työmoraaliani... no, ehkä voin siitäkin muutaman sanan kirjoittaa. Tänään oli ohjaajani Andreaksen viimeinen päivä ennen hänen kolmen viikon kesälomaansa, joten juttelimme hieman pidemmänkin tovin omista näytöistäni. Sain ensimmäistä kertaa vahvistuksen, että voisin jatkaa työtäni Saksassa halutessani, ja olen varsin tervetullut tekemään diplomityöni osastollemme \o/ eli ilmeisesti sitä on ainakin jotain tullut tehtyä kunnolla kahden kuukauden aikana. Toisaalta olen itsekin huomannut, kuinka osastollamme leijuva ilmapiiri innostaa tekemään pitkiä päiviä ja ahertamaan kunnolla, ja varsinkin viikottaiset ideapalaverit Andreaksen kanssa potkivat eteenpäin. Jos vain nykyisen työympäristön voisi siirtää Suomeen kaveripiirin, sukulaisten ja muun itselle tärkeän lähelle, olisivat päätökset tulevaisuuden suhteen huomattavasti helpompia.