Eilen sain sitten viimein viralliset DI-paperit käsiini. Oli TKK:n todistustenjakotilaisuuteen, jossa en todellakaan ollut yksin: samassa tilaisuudessa paperit saivat n. 150 muuta dippainssiä/arkkitehtia, muutama tohtori, vielä harvempi lisensiaatti sekä yksi tekniikan kandidaatti. Paikalla oli toki myös puheen pitänyt TKK:n rehtori Matti Pursula, sekä TEKin tervehdyksensä tuonut Heikki Kauppi ja tilaisuuden avannut Retuperän WBK.

Ennakkotietojen mukaisesti ohjelmassa oli myös valmistuneen puhe. Jonka siis tällä kertaa piti allekirjoittanut, ja jotta sille nyt tulisi maksimaalisesti käyttöä, kun siihen niin paljon vaivaakin näin (ja ajoissa valmistauduin, viimeisenä iltanahan sitä tuli kirjoiteltua... ;) niin tässä se on. Oli muuten varsin mahtava tunnelma puhua täydelle tummiin pukuihin pukeutuneelle M-salille (600 paikkaa). Taisin myös päästä varsin monen perhealbumin täytteeksi, tai nykypäivänä pikemminkin kovalevyltä viemään tavuja.

Arvoisa Rehtori,

Hyvät Tohtorit ja Lisensiaatit,

Diplomi-insinöörit, Arkkitehdit ja Maisema-arkkitehdit,

Hyvä juhlaväki,<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

tänään voin sanoa olevani onnellinen. Ja uskon muidenkin tänään valmistuvien yhtyvän tunteeseeni. Tänään saamme palkinnon siitä kovasta työstä, jonka olemme tutkintomme eteen tehneet. Ainakin itselläni opiskelu Teknillisessä korkeakoulussa on tarkoittanut huomattavaa määrää uuden tiedon omaksumista, ja ennen kaikkea työskentelyn ja tieteellisen työn tekemisen opettelemista. Opiskeluvuosien aikana olen kasvanut ja kehittynyt enemmän kuin fuksisyksynäni olisin voinut kuvitellakaan.

Emme kuitenkaan ole ainoita prosessin aikana muutoksen kokeneita. Myös Teknillinen korkeakoulu on läpikäynyt suuria uudistuksia. Aloitimme suorittamaan opintoviikkoina mitattua tutkintoa aikana, jolloin lukuvuosi sisälsi vain kaksi periodia. Ajan kuluessa ovat opintoviikot muuttuneet pisteiksi, periodien määrä tuplaantunut ja osastojen koostumuksiakin on muuteltu. Lisäksi uusia opiskelijoita kannustetaan nopeampaan valmistumiseen opintoaikoja rajaamalla, ja tutkintoa on hahmotettu uudelleen lisäämällä väliportaaksi tekniikan kandidaatin arvon suorittaminen. Vaikka monet perustavaa laatua olevat yksityiskohdat ovat tutkinnossa muuttuneet, tärkein on säilytetty. Teknillisen korkeakoulun maine ja arvostus loistavana teknillisenä koulutuspaikkana.

Päätin jo peruskoulussa pyrkiä Suomen parhaaseen teknistä koulutusta antavaan korkeakouluun. Valintaa ei ollut vaikea tehdä. Isäni valmistui aikoinaan samasta opinahjosta, ja aina puhuessaan opiskeluajoistaan näin isäni silmissä tietyn pilkkeen. Tuossa katseessa yhdistyi toisaalta ylpeys ja arvostus omaa koulutustaan kohtaan, toisaalta teekkariajoilta ja kiltatoiminnasta saadut hauskat muistot ja korvaamattomat ystäväverkostot. Uteliaisuuteni heräsi, ja päätin tulla itse katsomaan ja kokemaan Otaniemen hengen. Ensimmäisestä päivästäni lähtien olen ollut tyytyväinen valintaani, ylpeä teekkariudestani ja opiskelupaikastani. Teknillisellä korkeakoululla on ollut, ja on edelleen, huomattavan vahva maine. Korkeakoulu on Suomen huipputasoa tieteellisesti, ja Otaniemen teekkariyhteisö on järjestötoiminnallisilta ominaisuuksiltaan mahtava harjoitusalue yritysmaailman tulevaisuuden toivoille. En usko millään suomalaisella korkeakoululla olevan niin tunnettua lyhennettä kuin koulumme kolmen kirjaimen yhdistelmä: TKK. Sitä ei ole tarvinnut selitellä.

Muutoksen tuulet kuitenkin puhaltavat edelleen. Vuodesta 2009 alkaen toimii Otaniemessä uusi Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun muodostama Innovaatioyliopisto. Kouluksen kehittämisen ja poikkitieteellisten tutkintojen lisäämisen kannalta uudistus on loistava mahdollisuus. Mutta mitä tapahtuu TKK:lle yliopistouudistuksen astuessa voimaan? Jos viidentoista-kahdenkymmenen vuoden kuluttua kerron lapsilleni valmistuneeni Teknillisestä korkeakoulusta, missä he luulevat minun opiskelleen? En voi kuin toivoa, että tässä InnovaatioHuippuSuperMestarikorkeakoulun kynnyksellä ei uuden instituutin brändiä lähdetä rakentamaan tyhjästä, vaan huomioidaan jo olemassaolevat arvopohjat. Tarpeeksi suunnittelemalla huippukorkeakoululle löydetään varmaan keino mainostaa itseään hyödyntämällä Teknillisen korkeakoulun, ja muiden yhteistyötahojen, vuosikymmenten aikana kehittynyttä mainetta ja arvostusta. Sillä emmeköhän kaikki ole sitä mieltä, että Teknillinen korkeakoulu on aivan liian hieno instanssi unohdettavaksi. Päinvastoin, sitä tulee vahvistaa ja sen päälle rakentaa. Toivottavasti rakkaan korkeakoulumme hallinto ymmärtää tämän ja toimii sen mukaisesti.

TKK:n maine on pitkälti rakentunut täältä valmistuneiden ihmisten luomien mielikuvien perusteella. Meille valmistuville haluaisinkin sanoa: osoittakaamme yhdessä, kuinka Teknillinen korkeakoulu antaa vahvan pohjan tulevaisuuden toimille. Ohi ovat tenttien takia valvotut yöt, bumerangeina tulevat labraselkkarit ja tuskaiset laskaritehtävät. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ei enää nukkumaan mennessä tarvitse miettiä, että tänäänkin olisi taas pitänyt lukea tenttiin! On siis aika luoda uraa ja näyttää mihin pystymme! Sitä ennen kuitenkin toivon jokaisen pysähtyvän hetkeksi nauttimaan keskikesän juhlasta, juhannuksesta. Sen paussin me olemme ansainneet! Ja vielä kerran, onnea meille kaikille!