Huhheijakkaa, kun olikin taas mukava Suomen vierailu. Ei voi muuta sanoa, kuin "De va najs", oikeissa kohtaa seurassani olleet varmaan ymmärtävät. :D Eli seuraavassa ohjeet sille, kuinka viettää kolme päivää Suomessa ehtimättä suuremmin huilia ja vääristämällä omaa Suomikuvaansa oikein kunnolla. :)

Saavuin Helsinki-Vantaalle torstai-iltapäivällä. Toki halpalento oli jälleen myöhässä, tällä kertaa reilu puoli tuntia. Tein itseni kanssa sopimuksen alkaa käyttää Finnairin palveluita tästä lähtien, onhan suomalaisen suosiminen sen pienen hintakorotuksen arvoinen. Kentältä julkisilla Selloon ostamaan Minttuviinaa, salmiakkia ja ruisleipää (ei, ei mitenkään stereotyyppisiä tuliaisia Suomesta) ja Otaniemeen majoituspalvelu Eevan luo.

Torstaina kilta, tai siis Göteborgista vierailulle tulleet sähköteekkarit, järjestivät perinteisen oluennopeusjuontikisan, josta Annakin kirjoitti hieman. Näköjään tällä kertaan en Arin kuviin eksynyt, mutta kyllähän se puolen litran naisten sarjan voitto taisi jälleen kerran matkata allekirjoittaneelle. Jos kuitenkin jotain Arin kuvat kiinnostavat, niitä on siis täällä. Ja jos Annan ja Emmin kuviin olen sattunut eksymään, voin laittaa niitä sitten myöhemmin.

Mukavan olutjuonti-illan jälkeen olikin varsin miellyttävää aloittaa perjantaiaamu kypsyyskokeen kirjoittamisella. Hieman tuskaisen alun jälkeen sain kuin sainkin neljä sivullista suomenkielistä tekstiä tuotettua diplomityöni aiheista. Onneksi historia ei taida tuntea hylättyä kypsyyskoetta, joten eiköhän tuo omakin tuotos hyväksyttynä tule takaisin, vaikkas se mahdollisesti muutaman anglismin ja denglismin sisälsikin. Ruokatauko sähkön kuppilassa hyvien ystävien kanssa, suunnaksi kielikeskus ja hetkellisen paniikkipänttäyksen jälkeen saksan kokeeseen. Aiheena ympäristötekniikka. Oletin kokeita olevan yksi, mutta kas kummaa, Pauli olikin jakanut alueen kahdeksi kurssiksi, eli siis myös kahdeksi kokeeksi. Mikäs siinä, eikun puurtamaan. Yhtä tuntia myöhemmin sain kaksi vaivalla väkerrettyä tuotosta palautettua, ja koska noissakin arvostelu menee hyväksytty/hylätty -linjalla, eiköhän se saksan opintokokonaisuus ole sitten suoritettu. Pitää vielä lopullinen hyväksyntä odotella, mutta luottavaisin mielin edetään.

Työntäyteinen perjantaipäivä oli hyvä päättää palaveriin professori Hämmäisen kanssa. Heikki oli etukäteen ilmoittanut voivansa n. puoli tuntia keskustella diplomityöstäni, sen verran kiireinen hän oli juuri Kiinasta palanneena. Noh, reilu tuntihan siinä sitten vierähti, ja oli kyllä juuri sen arvoista. Jos joku TKK:n tietoliikenteen lukija miettii sopivaa valvojaa itselleen, niin voin suositella ehdottomasti Heikkiä. :) Sain juurikin sellaista palautetta, jota kaipasin, ja hyviä vinkkejä vielä kirjoittamatta oleviin lukuihin. Huoneesta astuessa oli mielessä vaan "Kyllä! Tästä tulee ihan loistava dippa, se valmistuu ajallaan, ja sen tekijällä on tarkkaan mielessä kaikki, mitä seuraavaksi pitää tehdä."

Tuolla mielellä oli hyvä astua seuraavaan Helsingin keskustaan suunnanneeseen bussiin ja Bakersiin euron kuohuviineille tapaamaan Eevaa ja Hannaa. Ihan vaan muutama lasillinen nostettiin hyville ystäville, ja lisäksi illan aikana tuli varsin hyvin vaihdettua kuulumiset ja tulevaisuuden näkymät. Ja eihän iltaa siihen voinut jättää, joten kun kuohuviinitarjous loppui, oli hyvä lähteä syömään. Perjantai-ilta ilman pöytävarausta ei ole paras lähtökohta alkaa etsiä pöytää, lopulta päädyimmekin ei-niin-halpaan Ravintola Torniin, jossa ruoka oli aivan loistavaa! En, oliko kuohuviineillä jotain vaikutusta asiaan, mutta ei ole pitkään aikaan tullut syötyä niin hyvää ruokaa.

Lauantaina seurasi vierailun pääohjelma: Potentiaalin Tasaus, eli siis Teknillisen korkeakoulun Sähköinsinöörikilta ry:n 86. vuosijuhla. Jos joku ei tiedä, mitä killan vuosijuhla tarkoittaa, niin pikainen selitys: vuosijuhla on killan suurin ja tärkein vuosittainen tapahtuma. Juhla koostuu cocktailtilaisuudesta, pääjuhlasta, jatkoista, jajatkoista sekä seuraavan aamun silliaamiaisesta. Pääjuhla on illallistilaisuus, eli ohjelmassa on kolmen ruokalajin illallinen juomineen, ja teekkarimaiseen tapaan varsin runsaalla määrällä juomalauluja. Pääjuhla päättyy tansseihin, joissa mennään vanhojentanssikuvoiden mukaan. Pukukoodina on iltapuku, eli miehillä frakki (tai tumma puku), naisilla pitkä iltapuku. Eli vähän kuin itsenäisyyspäivän linnanjuhlien asustus. Kampaus kuuluu asiaan, onneksemme Eevalla ja itselläni oli mahdollisuus saada Ami käymään kylässä ennen juhlaa, joten saatiin kampaamotasoiset nutturat teekkarihinnalla, ja vielä hyvillä Otaniemijuoruilla höystettynä :)

Vuosijuhlista voisi kertoa vaikka mitä, ja silti lukija ei saisi oikeaa kuvaa. Joka tapauksessa kyseessä on tapahtuma, johon itse suosittelisin menemistä vähintään kerran, jos siihen vain on tilaisuus. Itsellä on juhlia tainnut tulla käytyä jo lähemmäs kahdetkymmenet. Ja vieläkään ei tunnu riittävän.

Sunnuntaiaamun silliaamiainen jäi tällä kertaa väliin, sillä taival kävi Töölöön isoveljen luokse kylään. Päätettiin nääs yllättää veli ja sovittiin Tainan (eli tyttöystävän) kanssa, että viedään poika Töölönrantaan brunssille. Itsehän en ollut etukäteen sanonut tulevani kylään ollenkaan. Jälleen kerran loistavaa ruokaa (jotenkin ainakin noiden ruokien suhteen siis kuva vääristyi, ihan kuin mä nyt normaalisti söisin vaan ravintoloissa päivittäin...), kuohuviiniä ja seuraa. En muistakaan, milloin oltaisiin viimeksi Ollin kanssa yhtä paljon juteltu. Toki edellisen illan juhlinta aamuneljään hieman väsytti, mutta pyrin tsemppaamaan lentokoneeseen asti. Brunssin jälkeen veikka saikin synttärilahjaksi heittää siskonsa kentälle. Koneeseen päästessä oli olo vaan yksinkertaisesti väsynyt, mutta onnellinen. :)

Ei sitä vaan ymmärrä, mistä kaikki hyvät ystävät löytyvät, ja kuinka niitä onkin siunaantunut niin paljon. Kaikille PoTassa juhlineille, joille en jäähyväisiä huomannut jättää: kiitos loistavasta juhlaseurasta! Ei olisi PoTa ollut lainkaan niin hauskaa juhlittavaa ilman teitä, ja kyyneleethän sitä taas tuli poskille, kun koneeseen astui. Onneksi Suomi on niin lähellä, että siellä voi vierailla juuri sopivin väliajoin. Seuraavan kerran ehkä nopeammin kuin kukaan arvaisikaan. ;)