Eilen iski töiden jälkeen halu hankkia "kielen kehittämiseen ja ylläpitoon tarkoitettuja työvälineitä". Eli siis suomeksi sanottuna kävelin paikallisen elektroniikkaliikkeen DVD-hyllyn eteen ja aloin miettiä, mitäköhän leffoista voisi haluta katsoa saksaksi tekstitettynä, tai jopa puhuttuna.

Ennen hyllyn löytymistä eksyin TV-sarjoista tehtyjen DVD-pakettien osastolle. Ja uijui, mitä sieltä löytyikään: Gilmore Girlsin tuotantokausia ekasta viidenteen asti. \o/ Paketeilla oli sitten hintaakin, yli 50 euroa per kausi lukuunottamataa ensimmäistä kauttam, jonka olisi saanut kolmeen kymppiin. Mutta. Tietysti ensimmäinen kausi oli myös ainoa, josta ei löytynyt suomalaisia tekstejä. Ei niin, että niitä välttämättä tarvitsisikaan, mutta kun niissä kaikissa muissa kausissa tuo mahdollisuus oli, joten olishan se kiva, että ekassakin... varsinkin kun melkein onnistuin jo laittamaan sen ensimmäisen kauden ostoskoriin. Mutta vain melkein. Sinne jäivät kaikki kaudet vielä odottamaan ostajaansa, mutta apus, jos täällä iskee kunnon syysmasennus päälle, niin tiedän ainakin mistä lohtua lähden hakemaan.

Vihdoin pääsin siirtymään leffaosastolle asti, ja kokoelmaan pääsi tällä kertaa klassikot Moulin Rouge ja West Side Story. Eli valkkaan leffani pitkälti samalla periaatteella kuin Laurakin: sellaisia filmejä, joiden katsomisesta oikeasti nauttii vielä viidennen kerran jälkeenkin.

Kassalle päätin kävellä matkapuhelinosaston kautta. Itsellähän on tällä hetkellä kaksi liittymää, molemmille maille omansa, ja tuo Saksan SIM on koko kesän ajan saanut nauttia vanhan Nokia 3330:n sisuksissa. Puhelin on muuten ok, mutta osa näppäimistä ei enää toimi kunnolla. Näihin kuuluu mm. tähti-näppäin, jota käytetään esim. näppäimistön lukitsemiseen, eli vajaatoimintoisena näppäin jättää puhelimen lukitsematta varsin usein, ja soittelee laukkuni pohjalta sitten vaikka minne.. lisäksi rakkine ei tietenkään sisällä saksalaista T9-sanakirjaa, joten kaikki teksitviestit (joita tosin Saksassa käytetään huomattavasti vähemmän kuin Suomessa) joutuu näppäilemään kirjain kirjaimelta.

Joten eikun katselemaan paikallista kännytarjontaa. Eihän se katsominen mitään maksa, vai? Tai niin ainakin luulisi, mutta nyt on taskussa ihana uusi leikkikalu. Kuvaa siitä en vielä ehtinyt ottaa, mutta tässä virallinen markkinointiotos

Tähän mennessä, eli yhden illan käytön jälkeen, voin sanoa luurin olevan varsin bueno. Ilmeisesti myös läppärini huomasi kiintymykseni luuriin, sillä hakiessani lisätietoja siitä netistä, onnistuin saamaan koneen täysin tilttiin. Jota ei siis tuolle 4 kuukautta vanhalle koneelle ole kertaakaan aiemmin käynyt. Pitää varmaan puhua sille nätisti, ja koittaa saada se ymmärtämään, että pidän molemmista leluistani ihan yhtä paljon, eikä läpsten tarvitse noin huolestua.

Vielä toinen kuva kullastani:

Sehän sopii väriensä puolestakin tänne blogiin kuin nappi silmään. Ja toki hankin tuon valkoisen vaihtoehdon, en mustaa.