Mistähän sitä tänään kirjoittaisi. Töissä ei sattunut kummempia, ja iltakin sujui varsin tylsästi tutustuen pikaisesti Aachenin shoppailutarjontaan sekä julkiseen liikenteeseen (nyt on sekin sitten testattu ja hyvin toimi)

Koska elelyssä ei tapahtunut ihmeempiä, on varmaan hyvä tovi kertoa äiteeltä matkalahjaksi saadusta kirjasta, jonka sain vihdoin tänään avattua ensimmäistä kertaa. En päässyt kirjassa vielä paljoa esipuhetta pidemmälle, mutta jo se pisti miettimään. Esipuhe käsittelee aihetta "Miksi ihmiset eivät toteuta unelmiaan". Kirjailija Paulo Coelhon mukaan syitä on neljä:

1. Lapsesta asti meille toitotetaan unelmiemme olevan mahdottomia. Jossain vaiheessa alamme uskoa niin.
2. Pelkäämme unelmaa toteuttaessamme satuttavamme rakkaita ympärillämme.
3. Pelkäämme, että unelman toteutus epäonnistuu.
4. Lopulta pelkäämme toteuttaa unelman, jonka vuoksi olemme työskennelleet. Mitä, jos se ei olekaan tavoittelemisen arvoinen?

Aika osuvasti sanottu. Henkilökohtaisesti voin sanoa käyneeni läpi kohdat 2-4 miettiessäni, lähtisinkö tänne Saksaan. Tässä vaiheessa voin jo sanoa, että matka on kannattanut. Ei Aachen tietenkään ole "unelmien täyttymys" asuinpaikkana, mutta kaupungissa on omat mukavat puolensa: Aachenilla on piiitkä historia, joten kaupungista löytyy todella vanhoja, kauniita rakennuksia, mukulakivikatuja, suihkulähteitä yms. ; nykyaikaiselta puolelta kaupungista löytyy varsin laaja valikoima vaate- ja kenkäkauppoja. Vaikka ollaan varsin lähellä Ruhrin teollisuusaluetta, kaupungista löytyy vihreyttä ja puistoja. Lisäksi paikasta toiseen pääsee kävellen, vaikka siihen saattaa tovi kuluakin. Lisäksi täällä tulee nautittua pienistä asioista, kuten kävelymatkan päässä olevasta työpaikasta, ja työpaikkaruokalasta, jossa pääsee ulos terrassille aurinkoon lounastamaan. Ja varmaan monista muista asioista, kunhan kesä etenee. :)

Mitähän tässä yritän sanoa... ainakin haastaa jokaisen teistä kolmesta lukijastani miettimään, oletteko harkinneet jonkun idean toteuttamista, ja jättäneet asian sikseen jonkun ylläluetellun syyn takia? Jos, niin kannattaisikohan asia ottaa uudelleenkäsittelyyn? Elämä kuitenkin on varsin lyhyt, ja vielä ihmisen parasta aikaa, joten miksi tuhlata se johonkin toisarvoiseen, kun olisi mahdollisuus toteuttaa unelmansa!

Niin ja matkalukemiseksi sain siis Paulo Coelhon opuksen Alkemisti.