Viikko on mennyt, ja mitä on jäänyt mieleen tästä maasta... hmm...

käsittämättömin asia tähän mennessä on ehdottomasti Dublinin liikennekuri. Tai itseasiassa kurittomuus. Jos olet jalankulkija, voit toki huoleti ylittää kadun, jos valo on vihreä. Mutta dublinilaiset eivät todellakaan odota vihreän vaihtumista, vaan tie ylitetään aina, jos autoja ei tule. Tai vaikka tulisikin, saatetaan tietä silti lähteä ylittämään. Keskustassa pääsin osallistumaan kerran jopa tilanteeseen, jossa vilkkaan kadun ylittävillä jalankulkijoilla oli punainen valo, mutta jostain sanattomasta sopimuksesta n. 20 ihmistä lähtivät yhtaikaa katua ylittämään. Ja autot pysähtyivät tööttäyksittä. Amazing. Lähiliikennevaloissa, tullessani  kaupasta kotiin, kävelin valoihin asti ja totesin niiden olevan punaisella: pysähdyin. Mitä tekee auto lähestyessään valoja? Hiljentää antaen minulle tietä, vaikka hänelle valo on vihreä. Hämmentävää. Päästän auton menemään. Mitä tekee seuraava auto? Täsmälleen samoin. Mitä varten liikennevalot on keksitty? Ei voi ymmärtää.

Toisena asiana tulee mieleen itsestäänsulkeutuvat ovet. En tosin tiedä, onko kummallisuus jokin oman kämppäni erikoisuus, mutta on varsin ärsyttävää avata ovi, siirtyä huoneesta toiseen ja kuulla oven sulkeutuvan perässään. Varsinkin jos on aikeissa palata samantien takaisin samaa reittiä. Joten tällä hetkellä nämä ihanat ovet ovat aukiteljettyinä, osa matkalaukkujen avulla ja osa WC-mattojen avulla. Ovat olleet toisesta päivästä lähtien, jotenkin meni hermot ainaiseen availuun.

Mitähän vielä... jatkuu varmaan seuraavissa osissa, kun saan muita kummallisuuksia mieleen.