Malesiasta matka kulki takaisin Singaporeen, josta lentäen Phuketiin Thaimaaseen. Ja *bing* kuin taikaiskusta Mikko ei ollutkaan enää ainut suomea puhuva henkilö maailmassa. Vaikka Phuketissa olikin low season, eli vähänlaisesti turisteja, olivat kauppiaat ja taksikuskit toki vauhdissaan. Välillä meinasi hermot mennä viiden metrin välein kaduilta löytyneisiin "tuktuk-taxi for you, miss?" kyselijöihin. Ja en tiedä olenko ainut Thaikkuihin matkannut ihminen, joka harkitsi siellä vaatteiden teettämistä, mutta jonka into laski samaa tahtia yhä useampien räätälien iskiessä kättään ja yrittäessä yli-innokkaasti tyrkyttää palveluitaan. Olen varmaan liian suomalainen, mutta jos minä haluan räätälin palveluita, kävelen liikkeeseen sisään. En lähde mukaan, jos joku jo viiden metrin päästä alkaa huudella, että tänne tänne. Asiakkaana teen valinnan, räätäli ei minua valitse. Joten jäi vaatteet teettämättä.

Melkein sanoisin Phuketin olleen niin perusrantalomakohde kuin voi vain olla. Ei eronnut merkittävästi Espanjan aurinkorannoista tai Kanarialta. Päätimme siis yhtenä päivänä testata jotein, mitä ei Espanjassa niin kai pääse tekemään: sukeltamista. Valitettavasti, koska oli low season, ei kursseja ollut paljoa valikoimissa joten allekirjoittaneen sukellukset muuttuivat snorklailuiksi, mutta Mikko pääsi kunnolla syvyyksiin katselemaan mureenoja.

639478.jpg
Yksi harvoista kuvista Mikosta

639485.jpg
Mikko tulossa syvyyksistä

639486.jpg
Kuva otettu kuvassa olevan paatin kaksoisolennolta, jolla itse oltiin matkassa

Loppumatkasta ei kunnon kuvia oikein olekaan. Syy: onnistuin tuolla snorklausreissulla polttamaan itseni + hankkimaan auringonpistoksen, ja ilmeisesti vielä illan juomista jonkun vatsabakteerin, joiden yhdistelmä = hajonnut Outi. Oli sitten perus palanut iho, kuumetta, vatsa sekaisin ja krampeilla, ja suuri epätietoisuus mitä pitäisi tehdä olon parantamiseksi. Onneksi seuraavana aamuna oli lento Phuket-Bangkok, joka jää historiaan tähän astisista lentomatkoista kaameimpana. Istuin koko reilun tunnin keskittyen hengittämiseen ja oksennuksen estämiseen, Mikon lukiessa nauraen Juoppohullun päiväkirjaa.

Seuraavat pari päivää Bangkokissa menivät kovin suurelta osin hotellilla. Päästiin sentään hetkeksi MBK-ostoskeskukseen, mutta muutoin voimat olivat niin poissa, että huh huh. Onneksi Finskin koneeseen astuessa alkoi olla ekaa kertaa vähän parempi olo. Eipä varmaan kovin usein pääse sanomaan syöneensä koneessa enemmän kuin edellisen kahden päivän aikana yhteensä, mutta nyt taisi todellakin käydä niin. Onneksi nyt ekaa päivää Suomessa ollessa alkaa olo olla jo parempi ja voi jo syödä miettimättä sen kummemmin. Ja hyvä niin, tänään kun pitäisi kai astua Viikkarin kyytiin ja käydä pikaisesti kääntymässä Tukholmassa vielä ennen duunien alkua maanantaina. :)

Niin joo ja vielä niille lukuisille uteliaille tädeille, jotka tätäkin palstaa lukevat: :)
Faktaruutu - Mikko: Blogin pitäjän traveri, eli travelleri-kaveri. Tyyppi, jonka kanssa on tullu vallattua Bulgaria, Tsekinmaa, ja nyt siis Kaakkois-Aasia. Ihan heti ei tule mieleen mitään, mitä olisimme Suomessa tehneet yhdessä. Ja koska Mikko lauantaina lähtee taas Suomesta karkuun, tällä kertaa Puolaan, ei sellaista ihan hetkeen tulekaan. Mutta siis Mikko on myöskin sähköteekkari TKK:lta, siinä yhdistävä tekijä. Eli ei, emme seurustele. Vaikka Phuketin hotellille olimmekin aviopari, eivät raukat suostuneet muuta ymmärtämään yrityksistä huolimatta.

639508.jpg