Terveiset Dublinista! Perille päästiin, lähes ongelmien kanssa. Hieman tuskaiselta tuntui herääminen aamuviideltä ja lähtö lentokentälle. Varsinkin siinä vaiheessa, kun ensimmäisen lennon kapteeni ilmoitti koneen olevan n. 40 minuuttia myöhässä. Jossa vaiheessa toteamme Hlekiwen kanssa myöhästyvämme jatkolennolta, mutta ei kai siinä. Onni onnettomuudessa (?) kapteeni jatkaa kuulutustaan kertoen, että sama sumu, joka aiheuttaa meidän myöhäisen saapumisemme Frankfurttiin, on vaikeuttanut myös käytännössä kaikkia muita lentoja, joten suurella todennäköisyydellä kaikki jatkolennotkin ovat myöhässä. :) Ja niinhän siinä kävi, että jatkolennon ollessa vartin myöhässä ehdimme koneeseen juuri sopivasti.

Maanantai-iltapäivä kului Dubliniin tutustuessa ja kämppään sopeutuessa. Ei hassumpi asunto, vanhasta luostarialueesta juuri remontoitu 2 makuuhuonetta, olohuone + keittiö, 2 kylppäriä ja eteinen. Näillänäkymin tosin joudun maanantaista lähtien jakamaan paikan Pasin kanssa, mutta eiköhän meille molemmille tilaa riitä ja eipä ole niin aavemaisen hiljaista. Pasin tullessa vaan vierasmajoitusmahdollisuudet hupenevat, mutta kyllähän Dublinissa on hotelleja, ja mun parisängyssä on extratilaa kivoille tyypeille. ;)

Tänään olikin sitten ensimmäinen päivä töissä. Hieman tässä vielä on epäselvää, mitä kaikkea seuraavan kahden kuukauden aikana tapahtuu, mutta eiköhän se siitä. Hieman ärsyttävämpi ongelma ilmeni kännykässäni, joka on vähän väliä onnistunut kytkemään puheluominaisuuden pois päältä. Eli jos ajattelitte soittaa mulle, ja puhelin ei hälyytä ollenkaan, ei hätää: kännykkä vaan temppuilee. Tekstarit tulevat kuitenkin ongelmitta perille. Tuo vika on niin upea, että se ilmenee myös toisinpäin: en voi soitella ihmisille, kun ei vaan puhelin toimi. Pitäisi keksiä varmaan joku ratkaisu, tuo kun ei ole niin kiva ominaisuus... varsinkin kun laite välillä kyllä toimii ongelmitta.