Lauantai alkoi varsin verkkaisesti. Herääminen puolen päivän aikoihin "hieman" venähtäneen perjantai-illan johdosta. Eihän sitä tietenkään maltettu lähteä kotiin suoraan jatsin kuuntelun jälkeen, sehän loppui jo puolilta öin, vaan suunnaksi otettiin turkkilaisvaikutteinen baari. Tämä Nikolajlle iskeneen vesipiipunpolttohimon takia. Tuli sitten itsekin ensimmäistä kertaa elämässäni maistettua omena-aromista vesipiiputtelua. Ei vakuuttanut, joten äiti, älä turhaan huolestu. :D

Itämaisen baarin jälkeen pojat (seurueemme oli siis kutistunut allekirjoittaneeseen, Nikolajhin ja Jaroslaviin) halusivat irkkupubiin, mutta eivät saaneet keskustellen ratkaistua, kumman suosikkipubi on parempi. Joten eiköhän me sitten testattu molempia muutaman tuopillisen verran, ja kotiovelle ehdin aamuviideltä.

Lauantaina olin siis syystäkin hieman väsyksissä, joten Eiken soitto ja kutsu Saunadorfiin illaksi otettiin kämpässä ilahduksella vastaan. Ei oikeasti ole parempaa keinoa viedä nuutunutta oloa pois kuin ilta (oltiinkohan me nyt 5 tuntia yhteensä sisällä) erilaisissa rentoutussaunoissa, poreammeissa ja uima-altaissa. Etenkin n. 60-asteiset sademetsä-äänillä varustettu sauna sekä toinen samaa vuorotellen sinisenä, vihreänä ja punaisena loistanut sauna saivat tällä kertaa suurta suosiota. Sekä tietysti löylysauna, jossa kerran tunnissa käy löylyttäjä heittämässä kahdeksan minuutin teholöylyt. <3 Jotenkin hassua, että Suomesta ei oikeasti kaipaa ihanien ihmisten lisäksi oikein muuta, kuin saunaa (ei, mulla ei ole Fazerin sinistä ikävä lainkaan, eikä salmiakkia tai lakua, ei edes ruisleipää. Jenkki-purkkaa olis, jos en olisi kantanut sitä tänne kunnon jättipusseja :)  Ja nyt kun uon saunankin on löytänyt ja sinne n. kerran kahdessa viikossa pääsee, tuntuu elämä aika leppoisalta.

Puolen yön aikoihin kun saunalta pääsi kotiin asti, ei todellakaan ollut vaikeuksia saada unen päästä kiinni. Niinpä sunnuntaina olinkin täysissä voimissa mennessäni allekirjoittamaan uuden kämpän vuokrasopimusta. Kämppä vaikuttaa edelleen unelmalta ja kämppikset mukavilta. Eli fiilikset ovat avrsin hyvät syksyn suhteen. Uudessa kämpässä on muuten sitten vuodesohva eli kylään saa edelleen erittäin mielellään tulla.

Ja juuri kun mietin, kuinka paljon mukavampi uusi kämppä on vanhaan verrattuna, yllätti vanha kämppä totta kai positiivisesti. Kämppikseni Enni on menettänyt normaalikahvitteluseuransa eli ukrainalaisen vaihtarin (en muista nimeä...) joka muutti lähemmäs keskustaan, joten sain toimia "sijaiskärsijänä". Istuttiin tunnin verran yheiskeittiössämme juoden Cappuchinoja ja maistellen MM-ratsastuksen teemakeksejä. Tuli samalla istuttua kauemmin keittiössä, kun tätä ennen on tullut istuttua siellä yhteensä, ja puhuttua Ennin kanssa varmaan yhtä paljon kuin aiemmin yhteensä. Tai ei, ollaan me kyllä puhuttu aiemminkin, mutta nyt vasta sai kuulla kunnolla, millaista elämä Ulan Batorissa on. Niinkuin äippä totesi, "on sulla kyllä ihmeen kansainvälistä elämää siellä". Niin Ulan Bator on siis Mongolian pääkaupunki, ja Enni graafista suunnittelua siellä opiskeleva mongooli. Varsin mukava tyttö. :)