Pitää varmaan Suomeen tullessa ottaa vähintään yksi pullollinen kyseistä tuotetta mukaan... Ei tämä Saksa nyt niin paska maa voi olla, jos täällä myydään Aurelia-nimistä Amarettoa!
Ei-siihen-tiettyyn-sähköteekkariporukkaan kuuluville: Otaniemessä on vallalla legenda, jonka mukaan Outin luota löytyy aina pullollinen Amarettoa, joko täysi tai sitten hieman vajaa. Mutta aina pullon tyhjetessä on seuraavaksi päiväksi ilmestynyt uusi. Mutta tuo siis on vain legenda, sen todenperäisyydestä en sano mitään. Tai sitä voisivat legendaa levittävät ja tämän tarinan lukeneet kommentoida.
Niille, joille sana Aurelia ei sano mitään: Miten ihmeessä on mahdollista, että olette välttyneet tältä tarinalta?!? Mielestäni olen aiheesta niin lukemattoman monen ihmisen kanssa jutellut, että olette varmaan vaan unohtaneet. Joka tapauksessa, tangonimeni on kuin onkin Aurelia Airikki (eikä Kyllikki Laiho tai Terttu Mäki tai muuta niin supertavallista), ja suuren Outi Koski -kohun aikana sekunnin murto-osan ajan harkitsinkin, josko tekisi tuosta nimestä virallisen ja jättäisi kovin normaalilta kuulostavan Outi Kosken taakseen. En kuitenkaan sitä tehnyt, ja hyvä niin.
Alla vielä yksi kameraa purkaessa löytynyt otos, ilmeisesti Jaakon salakuvaama, eli allekirjoittanut bloginkirjoituspuuhissa.
Tangonimi saadaan yhdistämällä oma toinen nimi äidin tyttönimeen.
Kommentit