Sanna oli osan torstaista ja perjantain poissa töistä. Flunssa iski niin, että kuumeen takia piti työpäivä jättää kesken. Eilen valitti Minna pääkipua ja huonoa oloaan, ja kappas: tauti iski eikä tyttöä ole tänään näkynyt officessa. Käsi pystyyn, kuka arvaa kenen nokka vuotaa nyt?

Flunssa on merkillinen eläväinen. Kuinka se onnistuukin aina iskemään ja levittäytymään niin salakavalasti, että tällä hetkellä avokonttorissamme vähän väliä jostain kuuluu niistoääniä tai kurhunköhimistä. Tälle illalle onkin ohjelma helppo valita: töistä kotiin, kuumaan kylpyyn, jonka jälkeen valtaisat määrät teetä (jota on tullut koko työpäivän ajan litkittyä varsin kunnioitettavasti).

Ehkä se tästä. Ja kai tämä on se hinta, jonka joutuu maksamaan, kun viikonloppu tuntui menevän lähes täydellisesti:
perjantai-iltana ohjelmassa EI MITÄÄN. Että olikin ihana vaan olla ja oleilla, ottaen huomioon tiistai-illan kuluneen karaokea laulamassa, keskiviikon Hennan ja Emmin kanssa juhlistaessa erästä valmistunutta dippaa ja torstain Shrek 3:sen iltanäytöksessä. Perjantaina siis akkujenlataus, jotta lauantaina ja sunnuntaina pääsi tekemään ihanassa syyssäässä kunnon pyörälenkit, ja lisäksi Kulttuuritalolle katsomaan Pablo Franciscoa ja Flip Schulzia. Sunnuntai-iltapäivä ja ilta oli omistettu ihanille tyttökavereille, sunnuntaibrunssille, kuohuviinille ja hersyvälle keskustelulle. Aivan mahtavaa. Onni on olla upeita ystäviä, joiden kanssa voi kokoontua viettämään iltapäivää. Tai iltaa. Tai päivää. :) Toivottavasti tämä tautilainen hellittää, kun ihanat ystäväiset toivottavasti kansoittavat kotipesäni torstaina.