Tämä viikonloppu meni sitten Kölnissä. Joka vuosi täsmälleen 11.11. klo 11.11. alkavat karnevaalit, ja mehän toki lähdimme Eiken (ja Patrikin, Eiken opiskelukaverin) kanssa katsastamaan menoa. 11. päivä osui tänä vuonna sopivasti lauantaina, joten mikäs oli ollessa aloittaa karnevaalaus perjantain pre-karnevaaleilla. Joten ei kun kokka kohti Zülpicher strassea ja Kölnin opiskelijabilekorttelia. Perjantaina karnevaalien lähestymisen saattoi aistia ainoastaan baareissa jo valmiina olleista koristeista: värillistä foliota, ilmapalloja, pellejen kuvia ja Kölnin vaakunoita kaikkialla.

Seuraavana päivänä saattoi karnevaalit aistia muutenkin. Uutisten mukaan 30 000 ihmistä kokoontui Kölnin Alte marktille katsomaan karnevaaliavausta. Koko päivän ajan torin lavalla soittivat parhaimmat karnevaalibändit, ja ne, jotka eivät Alte Marktille mahtuneet, voivat katsoa showta muilla toreilla videoscreeneiltä. Mutta lavan tapahtumat eivät todellakaan olleet koko show. Vaan karnevaalia juhlimaan tulleet ihmisiä: Kölnin kadut olivat koko lauantain täynnä mitä ihmeellisempiä karnevaaliasuja. Suosittuja vaihtoehtoja olivat mm. vanginasusteet, pellepuvut, Kölnin vaakunoita kantavat kuteet, eläinasusteet, skottivaatetus, lääkärivaatteet... jotenkin kovin tuli oma abipäivä mieleen. Omat suosikkini olivat ehdottomasti kolmissakympissä oleva mieskaksikko pukeutuneena kullanvärisestä foliosta tehtyihin keskikropan kokoisiin palloihin ja kultaisiin sukkahousuihin. Asun kruunasi toki mahassa kiinni ollut "Mozartin kuula" kyltti. :D

Muutenkin abipäivän tyyliin ihmiset aloittivat alkoholin nauttimisen jo klo 11.11. ja useimmat vielä pussikaljatyyliin. Ottaen huomioon ihmisten valtavan määrän, ja sen, että juomista jatketaan aamun pikkutunneille asti, voitte ehkä kuvitella miltä kadut näyttivät illalla. Suurin osa porukasta kun joi olutta lasipullosta, jotka sitten armotta jäivät maahan pullojen tyhjettyä -> yöllä kadut olivat aivan täynnä (onnea tuovia?) sirpaleita. Sääliksi kävi katujenkunnossapitoa.

Eiken kanssa aistimme karnevaalimeininkiä iltapäivälle asti, jonka jälkeen päätimme tehdä välikuoleman kämpille ja jatkaa juhlintaa illalla. Joka sinänsä oli periaatteessa hyvä idea, mutta saapuessamme yhdentoista aikoihin Zülpicher strasselle olivat kadut huomattavan täynnä varsin humalaista kansaa (ja roskaa). Yhdessä tuumimme olevamme aivan liian selvinpäin kyseiselle kadulle, mutta päätimme silti yrittää onneamme. Syrjäkadulta löytyikin todella mukava Brauhaus Heller, joka muiden paikkojen tavoin oli täynnä porukkaa, mutta sisäänpääsymaksullisena paikkana ei liian täynnä. Ilta kuluikin mukavasti brauhausin katetulla sisäpihalla karnevaalilaulujen tahdissa tansiessa.

Illan aikana sain varsin hyvän käsityksen siitä, mikä on "karnevaalilaulu", mutta jotenkin en saa mieleen hyvin sitä kuvaavaa selitystä. Lauluilla on aina sama rytmi, useimmiten niitä laulavat miehet ja ne kertovat kaihoisasti naisista. Vähän kuin joku "Katson autiota hiekkarantaa", "R-A-K-A-S" tai "Luona vanhan veräjän". Laulujen joukossa oli tietenkin myös jalkapallofanilauluja. Kaikki saksalaiset toki osaavat sanat ulkoa ja laulavat mukana. Karnevaalitunnelmaa on oikeasti varsin vaikeaa selostaa, se pitää kokea. Laitoin jo itselleni personal goaliksi karnevaali-CD:n oston ja laulujen opettelun, jotta ensi vuonna voin itsekin laulaa mukana. :)