Viikko alkoin varsin odottavissa tunnelmissa, ja tänään tiistaina tuntuu jatkuvan samalla linjalla. Odotan jo pääsyä uuteen kämppään, sillä rehellisesti sanoen en jaksaisi enää kuunnella makuuhuoneen alla olevaa kehätietä. Ja muutenkin uusi kämppä oli niin ihanan oloinen, että olen sitä miettiessä onnistunut (perinteiseen tapaani) löytämään tästä nykyisestä, oikeasti ihan ok kämpästä, kovin paljon epämukavia piirteitä. Jotka eivät siis ennen olleet mitenkään merkittäviä, mutta yhtäkkiä kun tietää, että on matkalla uuteen, on pakko keksiä vanhasta jotain huonoa, jotta uuden odotus tuntuisi vielä hienommalta. :)

Toisaalta odotan myös piipahdusta Suomeen. En ole kesäkuun puolen välin jälkeen siellä käynyt, eli en ole kaksivuotissynttäreiden jälkeen ollut kertaakaan yhtäjaksoisesti näin kauaa pois Suomesta. Hui. Toisaalta ei tässä nyt edelleenkään olla oltu kuin pari kuukautta poissa, joten mitä sitä huolestumaan... mutta on aidosti kiva nähdä taas muitakin kamuja. Jotain tästä Suomifiilikseen pääsemisestä kertoo varmaan se, että pari päivää sitten rekisteröidyin ”Suomalaiset Saksassa” –foorumille, jossa Saksassa asuvat suomalaiset keskustelevat kaikesta maan ja taivaan välillä. Foorumilta löytyi myös pari tyyppiä Aachenista, joten ilmeisesti koti-ikävän iskiessä myöhemmin syksyllä on juttuseuraa lähellä.

Odotuksen tunnetta voimistaa vielä työpaikan tunnelma. Nikolajlla ja itselläni on vajaat kaksi viikkoa harjoittelua jäljellä, jonka jälkeen Kolja jättää näillä näkymin Ericssonin (ollaan tosin vitsailtu, että kun ollaan näin hyvä työpari, niin ei se oikeasti voi mihinkään lähteä vaan jää myös tänne tekemään dippaa) ja sen jälkeen alkaa oma dippatutkimus. Ohjaajamme Andreas on viikon poissa, joten dipan eteen en voi nyt tehdä oikein mitään. Toisaalta harjoittelun eteenkään ei ole suuremmin tehtävää: kesän aikaansaannoksista laadittu konferenssijulkaisu alkaa olla valmis ja odottelemme ainoastaan Andreaksen kommentteja siitä. Aikaakin sen väsäämiseen on vielä, DL vasta sunnuntaina. Joten nyt sitten istuskelen töissä blogia kirjoitellen, kun ei oikein ole parempaakaan tekemistä. Ja tämä teksti on kerrankin kirjoitettu täysin katsomatta näppäimistöä, nyt kun senkin harjoitteluun oli aikaa... että varsin odottavainen tunnelma siis...

Pakko varmaan keksiä tälle illalle jotain aktiviteettia, kun ei tästä muuten mitään tule, alituisesta odottamisesta. Tulisi jo se joulupukki...