<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Viikonlopun tapahtumat kuvastavat harjoittelijaporukkamme yksilöitä sen verran hyvin, että pitääpä kertoa ajasta hieman enemmänkin. Aloitimme viikonlopun lauantaina katsomalla yhdessä Saksa – Ruotsi futismatsia Chengin (Kiina), Francescon (Italia) ja Valentinan (Serbia) kanssa. Valentinahan totta kai kyllästyi peliin jo ensimmäisen puoliajan puolessa välissä, joten puolessa välissä peliä me muut lähdimme tytön seuraksi kiertämään kaupunkia. Onneksi pelissä ei toisella puoliajalla maaleja nähty, joten ei sentään ihan hirveästi missattu, vaikka hieman ärsyttikin pelin jättäminen puoleen väliin.

Valentina ei myöskään tilannut meidän muiden (ja kaikkien saksalaisten) tavoin olutta ottelun kyytipojaksi, vaan tyytyi mineraaliveteen, ja suurin osa tytön tekemistä kysymyksistä liittyi Aachenin kuntoilu- ja erityisesti aerobicmahdollisuuksiin (Vallu siis saapui maahan vasta torstaina eli kahta päivää aiemmin). Seuraavan päivän Belgian visiitillä lounastaessamme pitseeriassa Vallu söi pitsastaan neljänneksen, jonka jälkeen kiirehti vessaan, ja pyysi saada loppupitsan mukaansa ilman enempiä selityksiä. Ja tottakai päivän turistimatkalle Belgiaan kuului lähteä verkkareissa ja lenkkareissa. Itseni tuntevat voisivat sanoa, että ei ihan samasta puusta veistetty tyyppi siis.

Nyt kun aloin kuvailemaan matkaseuralaisteni vaatetusta, niin käydään nyt läpi Franzinkin ulkoasu. Niin tyypillinen, tai stereotyypillinen, turisti, kuin vaan voi olla. Prässätyt farkut vedettynä lähes kainaloihin asti, toki vyöllä köytettynä ja paita housuihin tungettuna. Selässä musta reppu, jossa neonvihreää kuviointia ja isot muovisoljet á la 80-luku, tai 90-luvun alku. Kuitenkin aikakausi, johon, en mielelläni palaisi, ja jonka aikaiset vaatteet + asusteet ovat syystä lentäneet omasta kaapista vehreämmille metsästysmaille. Mutta ilmeisesti koska Franzin reppu ei ollut vielä hajonnut, ei hän nähnyt mitään syytä, miksi sitä ei olisi voinut käyttää. Päässä tottakai lippalakki ja harteilla collegepaita, täydentämässä turistilookkia. Ja jotta nyt ei jäisi yhdellekään vastaantulijalle mikään epäselväksi, niin kädessä kamera, jolla vähän väliä räpsitään kuvia kaikista kuuluisista rakennuksista.

Matkalta otetut kuvat olivat kaikki luokkaa "tässä seisomme kaupungintalon edessä" ja "tässä vuorostaan tuomiokirkko" eli niin perustylsiä turistikuvia kuin vain voi olla, mutta jotka jotenkin sopivat täydellisesti italialaisen edustamaan lookkiin. Jotenkin en olisi koskaan kuvitellut viettäväni päivää noin täydellisen turistin kanssa, mutta näköjään kaikki on mahdollista. Toki Franz oli lisäksi ostanut Belgian matkaoppaan, lukenut Liégen kohdan etukäteen ja merkannut listaan, mitkä kaikki rakennukset kannattaa käydä katsomassa ja missä järjestyksessä. Matkaoppaan ja kameran lisäksi repun sisältönä oli useampi kappale pillimehuja, jotka jotenkin kruunasivat koko komeuden.

Franzista puhuttaessa ei voi myöskään unohtaa tyypin puhetyyliä. Töissä kun kaikki muut henkilöt aloittavat keskustelut normaaliin tyyliin "Outi, do you think blaa blaa blaa" tai "Hey, I have a problem, Outi could you help me?" Tai muutoin informaalisti, niin Francescon kanssa keskustelut alkavat poikkeuksetta "Outi, would you mind, if a bother you just for a second", tai "Outi, could I just ask you one thing" eli täysin ylikorrektisti ja vielä järkyttävän pahasti yliääntäen. Pikkuhiljaa tyyliin tottuu, mutta meinasin kyllä purskahtaa nauruun lauantain kaupunkikierroksella, kun pyörittäessämme Valentinaa ja Chengia Franz tokaisee "I might just be tempted to bring them into the cathedral". Ei kukaan puhu noin! Paitsi Franz.... joka tosiaan on varsin kohtelias, mm. paheksui Nikolajta, kun tämä naisen edessä sanoi lauseen "My friend was quite dick" tarkoittaen siis ystävänsä olleen hieman lihava (dick on saksaksi lihava, englanniksi toki aivan jotain muuta). Kuinka Nikolaj kykenikään käyttämään noin rujoa kieltä naisen läheisyydessä! (ei varmaan pidä ikinä tuoda tyyppiä teekkarien saunailtoihin...)

Tuon kaksikon kanssa siis kävin Belgiassa, mutta lauantain jalismatsia katsomassa oli lisäksemme vielä kiinalaisvahvistus Cheng. Josta ei voi sanoa muuta, että onpahan myös varsin Kiina-stereotypia vahvistava tapaus. Tähän mennessä on jo tullut todettua, että kiinalaiset eivät yleensä äännä englantia kovin hyvin. Uskoisin (arvaus, en todellakaan tiedä) sen johtuvan tyyppien oman kielen erikoisuudesta, eli kiinassa ja englannissa ei suuremmin yhteisiä äänteitä ole. Lisäksi kiinalainen ei koskaan tuo julki omia puutteitaan, vaan pyrkii selviämään ilman avustusta niin pitkälle kuin mahdollista. Tämä tuli ilmi käydessämme pelin jälkeen jäätelöbaarissa.

Paikan jätskiannoslistaus oli toki ainoastaan saksaksi, joten tarjouduin kääntämään kavereille tarvittaessa. Chenghän ei omasta mielestään apua tuollaisessa tarvitse, tai näin ainakin ponteasti ilmoitti. Tarjoilijan tullessa ottamaan tilauksia vastaan tyyppi sitten itsevarmasti tilasi annoksen, joka sisälsi neljä vapaavalintaista palloa, ja tarjoilijan kysyessä makuja menivät Chengin pasmat täysin sekaisin. Ei ollut siis raukka ymmärtänyt yhtään mitään listasta, mutta sai lopulta sanottua, että suklaata ja vaniljaa. Kysymykseen kermavaahdosta ei sitten enää osannutkaan sanoa mitään, vaikka tarjoilija puhui koko ajan saksan sijaan englantia, mutta kun itsevarmuus oli kerran murrettu, ei kiinalainen saanut enää koottua itseään.

Annoksen sitten tullessa poika närppi puolet yhdestä pallosta, ja totesi, ettei syö enempää, osoittaen liikkeellään, ettei oikeasti olisi edes halunnut jäätelölle. Samalla hetkellä totesin, että olen kehittänyt itselleni uuden vitutuksen aiheen: ihmiset, jotka sanovat, että jokin asian on ok, tai suostuvat tekemään jotain, vaikka eivät oikeasti haluaisikaan ja näyttävät tuon haluttomuutensa. Jos mennään yhdessä jätskille, niin sitten mennään ja kaikki ostavat jäätelöt ja nauttivat niistä. Tuota tapahtumaa ennen on sallittua kieltäytyä, mutta mikään ei ole ärsyttävämpää kuin annostaan närppivä ihminen. Jos mennään katsoman futista, katsotaan koko peli, jos ei ole jotain tulenpalavaa syytä olla katsomatta. (Hassuinta tapauksessa tosiaan oli, että Valentina itse kutsui meidät muut katsomaan yhdessä matsia...) Jos mennään oluelle, niin kaikki tilaavat oluet, eikä yksi kieltäydy kaikesta kun ei ole jano tai ota lähdevettä. Jos kysytään, että haluatko lähteä mukaan tänne ja tänne, ja vastaat positiivisesti, et voi tulla mukaan ja näyttää nyrpeältä kaiken aikaa.

Ärsyttää tuollaiset. Äh. Tulipas avautumis ja negatiivissävytteinen blogitus. Mutta joskus vaan ärsyttää, ei voi minkään. Ja aika usein tuntuu kyllä siltä, että olen täällä henkisesti ja fyysisesti lähempänä saksalaisia harjoittelijoita, kuin näitä kunnon ulkomaalaisturisteja (Cheng mm. ilmoitti kävellessämme kaupungintalon ja sen vieressä olevan torin ohi, että on ensimmäistä kertaa siellä. Paikka on kuitenkin kaupungin ehdoton keskus, ja nähtävyys, ja jos joku on asunut useamman viikon kyseisessä kaupungissa, en todellakaan ymmärrä, miten voi olla olematta käynyt siellä...), joten onneksi osastollamme on myös useita paikallisia. J Ja onneksi vapaa-aikaansa voi viettää myös paikallisten sähköteekkareiden kanssa EESTEC-merkeissä.