...eli Irlannin omituisuuksia, osa II.

Yksi monista syistä, miksi innostuin Irlantiin lähtemisestä, oli mahdollisuus päästä kerrankin toimimaan englantia äidinkielenään puhuvien ihmisten kanssa. Jostain syystä matkat Brittein saarille/Jenkkilään/muihin "englanti-maihin" ovat olleet varsin vähissä, jos kolmen viikon kielikurssia Brightonissa 15-kesäisenä ei oteta lukuun.

Mikä sitten on todellisuus? Ericssonin konttorilla onneksi lähes kaikki työtoverit ovat oikeasti irlantilaisia, ja yrittävät tartuttaa airis äksenttiaan. Muualla on kokemus ollut hieman toinen. Ravintola-alalla irlantilaiset ovat todellista vähemmistöä, useimmiten tilausta ottaa vastaan kiinalainen/intialainen/eteläeurooppalainen. Sama pätee kauppojen myyjiin. Ja LUASin lipputarkastajiin. Ja muihin henkilöihin, joiden kanssa olen joutunut/päässyt tekemään töitä. Toisaalta Hlekiwe totesi tilanteen olevan täällä kuin muissakin länsimaissa: huonostipalkatut työt annetaan ulkomaalaisille, kun taas korkeampaa osaamista vaativat hommat jätetään irkuille. Tiedä sitten.