Kun kerran Petekin on tuottanut tekstiä järkyttävällä tahdilla, taidan itsekin jatkaa kirimoodia ainakin vielä hetken...

Maanantaiaamuna herätessä olo oli mahtava. Takana kolme loistavasti nukuttua yötä, sekä kolme ihanaa ja aurinkoista lomapäivää, joten päätös lähteä lomalle tuntui todella oikealta. Akut ladattuna on mukava jatkaa taas töitä, joten ei kun suunnaksi vaan Saksa ja Aachen.

Matka alkoi bussietapilla Antibesista Nizzan lentokentälle. Toki ranskalaiseen tapaan bussi tuli kymmenisen minuuttia myöhässä ja oli tupaten täynnä ihmisiä. Istumapaikkaa oli turha toivoa, joten keskityin vain löytämään sopivat kädensijat joiden avulla pitäisin itseni pystyssä kurveissa. Tottakai bussi lisäksi jumahti pienoiseen liikenneruuhkaan matkalla, ja perille päästiin 20 minuuttia myöhässä. Onneksi olin kuunnellut Lauraa, jonka mukaan useimmat bussit ovat myöhässä, ja valinnut varta vasten aikataulusta sopivinta bussia edeltävän vuoron. Joten kentälle pääsin, ja vieläpä yli tunnin ennen lennon lähtöä.

Check-In -tiskistä selvittyäni ja turvatarkastuksesta läpikuljettuani tosein aikaa olevan vieläkin ihan mukavasti. Vaikka turvatarkastukseen saikin tovin odottaa, ja vaikka kaikki matkustajat tutkitttiinkin käsikopelolla, silti lähtöportin löytymisen jälkeen lentokentällä asiat tuntuivat sujuvan pahaenteisen hyvin. Ja eikös vaan koen ollutkin sitten tunnin myöhässä, jonkin polttoaineongelman takia. Joten puolen tunnin portillaodottelun sijaan istuskelin kiltisti puolitoista tuntia muiden matkustajien kanssa. Itse lento onneksi sujui varsin vaivattomasti, kunhan pääsimme koneeseen asti. Jälleen kerran sain otettua kaikki matkatavarat matkustamoon mukaani, joten ei onneksi tarvinnut niitä enää Kölnissä jäädä odottamaan, vaan pystyin hyppäämään ensimmäiseen keskustan suuntaan lähtevään junaan.

Toki "vaivaton matkaaminen" jatkui huomaamalla, että keskustasta oli juuri viisi minuuttia aiemmin lähtenyt juna Aacheniin, ja seuraavaa saisi odottaa 20 minuuttia. Ja tuo seuraava juna oli toki 10 minuuttiia edellistä hitaampi. Joten eikun junaa odottamaan. Pitäisi varmaan oikeasti keksiä jotain hyötypuuhastelua tuollaisille odotushetkille, jotta kymmenet minuutit eivät tuntuisi niin hukkaanheitetyiltä.

Aachenin rautatieasemalle päästyäni olin sen verran täynnä odottelua, että Aachen Westiin vievän paikallisjunan tai paikallisen bussin odottelun sijaan päätin kävellä kotiin. Hieman ehkä pitkähkö matka, mutta eipä päivän aikana ollut tullut tehtyä muuta kuin istuttu. Joten matkaan.

Eiköhän ensimmäinen pisara pudonnut taivaalta jo ennenkuin pääsin asema-aukion toiselle puolelle. Muutaman minuutin päästä jo tihkutti, ja pian satoi jo kunnolla. Eli täällä ei ainakaan ole sadekausi hiipunut mihinkään. Onneksi sopivaan suuntaan matkannut bussi pysähtyi läheiselle pysäkille, joten hyppäsin kyytiin ja pääsin suhteellisen hyvin kotiovelle. Asunnossa tervetulleeksi toivotti jo viikko sitten hajonnut käytävävalo, jonka korjaamiseen ei ilmeisesti kämppiksilläkään ole suurempaa motivaatiota. Jotenkin oletin, että  kämpässä useamman vuoden asunut Verena olisi hoitanut tuollaisen nakin aiemminkin, ja hoitaisi sen nytkin, itsellä kun ei ole tietoa pitäisikö lamppu vaihtaa täysin  asukkaiden omasta toimesta, vai voisiko paikallisen linnanisännän kutsua hätiin. Noh, onneksi se lampun pimeys ei aivan liikaa haittaa, koska käytävän toisessa päässä oleva lamppu sentään palaa...

Jotenkin olisin toivonut, että paluu arkeen olisi tapahtunut tipottain, eikä tällaisella kertarysäyksellä myöhästelevän joukkoliikenteen, kunnon sadesään ja palaneiden lamppujen mukana. Noh, täytyy toivoa, että aamulla töissä ei ole odotettavissa mitään suurta ja harmittavaista. Onneksi päivää piristi keittiön pöydälle asti selvinnyt postipaketti äiteeltä. Kiitoksia! Vieläkään tosin ei paketti sisältänyt Kouvolan lakua, mutta onneksi sentään Laura sai Jonnalta ja Aleksilta säkillisen Fazerin lakupötköjä, joten Suomi-makeisten himo on tyydytetty ainakin hetkeksi.