Piiitkästä aika päivitystä blogiin! Hämmentävää. Kyllä Laura tuosta sun kommentoinnista on jotain hyötyä, tosin reagointiaika on varsin pitkä. Joka myös tekee tästä blogituksesta haastavaa, kun ei oikein tiedä, mistä kirjoittaisi...

Joka tapauksessa elämä kulkee omalla radallaan. Arkipäivät menevät töissä, viikonloput useimmiten golfkentillä. Työpäivät venyvät välillä ihan naurettavan pitkiksi, ja kiireisiksi, ja siksi ehkä tää blogittaminenkin on häiriytynyt. Mutta kun mulle ollaan työntämässä milloin minkäkinlaista hommaa, enkä ole vieläkään oppinut sanomaan ”EI!”. Mutta minkä sille voi, kun musta työstä tekee kiinnostavaa juuri se vaihtelevuus, niin mielellään ottaa kaikenlaisia toisistaan täysin poikkeavia hommia. Esimerkkinä tää viikko, jolloin olen: 1. Valmistellut ohjedokumenttia firman projektipäälliköille, jotka valmistelevat tietyntyyppisiä muutoksia verkkoon, 2. Tutkinut yhtä Ural-vuoriston takana sijaitsevaa verkkoa ja miksi se ei toimi kuten pitäisi, 3. Valmistellut yhdelle asiakkaalle koulutustuokiota ja toteuttanut tuon koulutuksen (tätä siis kirjoitan Finskin koneessa paluumatkalla Lontoosta kouluttamasta. On toikin, kaksi työpäivää saa tuhlattua siihen, kun opettaa ihmisiä 2,5 tuntia...) 4. Opettanut yhtä työkavetria käyttämään meidän firman sisäistä työkalua, 5. Valmistellut asiakasdemoa, joka toteutuu Tukholmassa lähiviikkojen aikana, 6. miettinyt työpaikan virkistyspäivän ohjelmaa. Jos noista ei löydy vielä tarpeeksi työtä yhdelle ihmiselle niin... ja tuosta vielä puuttuu epävirallisemmat, eli muutaman kaverin auttaminen niin Jorvaksessa kuin Puolassakin omissa töissään. Mutta mikäs siinä kun töissä viihtyy, ja noi maanantain ja tiistain yli 11 tunnin työpäivät kerryttivät plussasaldoa niin, että voi myöhemmin pitää vapaapäiviä.

Oon tässä miettinyt, josko ostaisi itselleen asunnon. Töölössä on toki mukava olla, mutta kesällä parvekkeen /oman pihan puuttuminen ahdisti, ja nyt syksyllä ahdistaa keskustan ruuhkat ja parkkipaikan metsästys. Jos sitä vaikka hankkisi rivitalokämpän Tuomarilasta... Lainan otto vaan ahdistaa, ja toisaalta se, että sitten olisi varsin paljon suurempi kynnys lähteä mihinkään ulkomaille pidemmäksi aikaa. Joka on myös vähän ollut mielessä... tää alkusyksy on mennyt ajatellessa todella paljon omaa elämää ja sitä, mihin suuntaan sitä lähtisi viemään. Ja työuraa. Löytyisköhän meiltä töistä joku lukion opinnonohjaajaa vastaava tyyppi, jonka kanssa voisi pähkäillä omaa urapolkuaan, kun itse tulee välillä niin sokeaksi sille, mihin suuntaan lähtisi... Mitä tässä oikein haluaisi elämällään tehdä? Kun ei siitä perheen perustamisesta miehettä oikein mitään tule, niin jos saisi edes työuran aikaiseksi? Pitää varmaan odottaa joulukuun Meksikon matkaan  ja toivoa, että kahden viikon loma saa aikaan valaistuksen.

Kesäloma meni nopeasti, kun piti sen ainoastaan viikon kestoisena. Tässä Laura vielä tää osoite (luotan, että sä ainakin käyt täällä kurkkaamassa ;) siitä meidän matkanjärjestäjästä: http://www.youtravel.fi (toivottavasti se ny oli noin, kun ei täältä lentsikkakoneesta voi tarkistaa...) ja tuota siis suosittelen kaikille lämpimäst! Oltin viikko Stubaissa Itävallassa vaeltamassa, ja maisemat oli upeita! Ei niitä kuviin saanu niin hyvin ikuistettua, mutta siis *huoh* saatan hyvinkin lähteä sinne uudestaankin. Ja vaikka kyse oli seuramatkasta, oli se enemmänkin elämysmatkatyyppinen, eikä aurinkomatkojen Espanjan-lomat tulleet mieleen lainkaan. Kunto kasvoi (tosin siihen ei mulla niin paljoa vaadita), iltaisin tuli mentyä nukkumaan jo yhdeksältä ja muutenkin elettiin varsin terveellistä elämää siellä. Mutta Alpit, ne vaan on ihan tarpeeksi tehokas nautintoaine! Jos joku on talvella lähdössä sinne laskemaan, niin mulla on vielä viikko kesälomaa jäljellä. ;)