Kirjoittelin jo tänne jokusen rivin firman pikkujouluista. Pari juttua jäi kuitenkin sanomatta, joista ensimmäisena pippaloiden tarkka sijainti: La Caverne de Geulhem Maastrichtissa. Toisena, mielestäni ei niin tärkeänä asiana, mutta kuitenkin. Kertomus siitä, kuinka Outi jälleen kerran niitti mainetta ja levitti suomalaista kulttuuria.

Palasimme pikkujouluista bussikuljetuksella toimiston pihaan. Yritin varautua pikkujouluhin mahdollisimman täydellisesti: siistit vaatteet, ulko- ja pikkukengät (ei, saksalaisnaiset eivät tunne käytäntöä...), varasukkahousut yms. ja toki: taskumatti täynnä salmaria. Eihän sitä nyt voi juhliin ilmankaan mennä, varsinkaan kun ei tiedä juhlan sisällöstä lähes mitään eikä esim. sitä, että baari on auki koko illan. Joten astuessamme paluubussiin minulla oli taskumatti, ja vielä täysi sellainen. Joten matkan alkaessa pullo esiin ja kiertoon jaoksemme ihmisille. Mukaan kiertoon laitoin kysymyksen: onko tapa Taschenflasche ollenkaan käytössä Saksassa.

Työkaverit maistelivat salmaria mieluusti, mutta totesivat myös, että taskumatteja ei Saksassa löydy kuin vanhemman polven pukumiehiltä. Ei diplomityöntekijöiltä, etenkään naispuoleisilta. Mutta Suomessahan kaikki on toisin. :) Ja tuosta taskumatista olenkin saanut kuulla vitsailua koko tämän viikon, viime ruokatunnilla viimeksi... toisaalta poijjaat totesivat, että taskumatti ei varmasti ole ainut oppimisen arvoinen asia suomalaisessa kulttuurissa, joten pitäisi keksiä muitakin opetettavaksi sopivia asioita... hmm.. ;)