Tulipa tässä parin päivän sisällä testattua saksalaisten tapaa hoitaa asioita epävirallista ja virallista reittiä pitkin:

Epävirallinen tapa:
Vihjataan kaverille, että pyörä olisi varsin näppärä väline kulkemiseen. Eipä kestä kauaakaan, kun kaverin kaveri tuo varastossaan ylimääräisenä lojuneen pyöränsä kotiinkuljetuksella käyttöön. Yleisohjeistuksen jälkeen Ulf toteaa ainoastaan, että toivoo minun palauttavan pyörän lähtiessäni Saksasta, ja toivoo, että pyörä toimii kunnolla.

Virallinen tapa:
Pankkitilin avaaminen Saksassa. Astun pankkiin sisälle, ja totean pankkisalin sisältävän useita kymmeniä tiskejä. Kävelen infotiskille kysyäkseni oikeaa tiskiä, ja neitonen ohjaa minut jonottamaan tiskille. Vartin jonotuksen jälkeen minulle todetaan, että olen aivan väärässä jonossa, ja ohjataan seuraavaan. Seuraa vartin verran lisää odotusta, kunnes pääsen seuraavan pankkineidin juttusille. Eipä olisi uskonut, että saksani on parempaa kuin yhdenkään pankkineidin englanti, mutta niin se vain on. Pyydän uutta tiliä ja annan passini näytille. Neitonen lähtee tiskiltä (jossa ei tietokoneita ole) kauemmas tietokoneelliselle työpisteelle (luulisi, että työtahti tehostuisi palvelutiskin ja tietokoneellisen työpisteen yhdistämisellä...) ja tulee pienen hetken päästä takaisin. Saan ohjeistuksen tulla takaisin parin päivän päästä allekirjoittamaan papereita. Jotenkin kaipaa suomalaista tehokkuutta, jossa tiskille pääsemisen jälkeen ei montaa minuuttia kestä, kun jo saa automaattikortin käteensä. Nyt sentään sain tilin numeron jo mukaani, jotta voin sen Feijan palkanlaskentaan ilmoittaa.

Muutoin elämä alkaa olla raiteillaan. Juuri kuvatun pyörän ansiosta työmatkaan tarvittava aika supistui huomattavasti. Töissä tulee puhuttua pääosin englantia, ruokatunnilla jo senkin takia että Yannis ei saksaa osaa. Onneksi EESTEC-tyypit jaksavat kuunnella saksan vääntämistäni : ) ja Aachenista kaupunkina pidän (säistä huolimatta) päivä päivältä enemmän. Ensi viikonloppuna on ohjelmassa matkustusta Brüsseliin, seuraavana viikonloppuna mahdollisesti Rock am Ringiin ja sitten pääseekin jo Suomeen Hemun häihin. Ei täällä tosin Suomea saa mielestä, Lordi on Saksassakin joka lehden kannessa ja kahvitaukojen puheenaihe. Lisäksi tänään aamulla tuli törmättyä vanhaan kiltatuttu Jan Meleniin, joka tottakai matkusti tänne Suomesta palaveeraamaan esimiesteni kanssa. Pieni maailma. Ensi viikolla Aachenissa lisäksi näytetään Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä. Leffa, jota itsekään ole nähnyt, mutta jonne ajattelin muutaman tutun kanssa mennä.