Laskin tänään, että simulaatiossani on kahdeksan erillistä ohjelmaa, joiden tulisi toimia yhdessä. Yksikään ohjelmista ei ole kaupallinen (eli siis virheetön), puolet niistä on tuottanut sama taho ja toisen puolen jokaisen ohjelman erillinen yhteisö. Ohjelmointikieliä on ainakin kolme, joista itse hallitsen yhden. Ja ainut varmasti luotettava ohjelma on noiden kahdeksan lisäksi käyttämä yhdeksäs, verkkoanalysaattori, jolla näen ohjelmien välillä lähetetyt viestit. Mutta en tietenkään sitä, miksi tuo ohjelma päätti lähettää juuri tuollaisen viestin. Riemu oli siis tänään valloillaan, kun vihdoin sain ensimmäisen hieman monimutkaisemma signalointiketjun ohjelmien välillä päättymään HelloWorld -viestiin yhden ohjelman käyttäjärajapinnalla! Itse viesti oli siis varsin mitätön tekstipätkä, mutta se, kuinka se päätyi paikalleen jo hieman kehittyneempää logiikkaa.

Kokeen onnistuttua hihkuin niin, että Yasin jo kyseli mikä on hätänä. Selitettyäni tilanteen tajusin itsekin, kuinka älytöntä on hihkua ja pomppia kahden sanan takia. Ja aloin toki nauraa kahta kauheammin. :D Alkoi vaan tällä viikolla ahdistaa, kun mistään ei tullut mitään ja kun noista ohjelmista ei ikinä tiedä, missä vika sijaitsee. Varsinkin kun kaksi niistä on täysin allekirjoittaneen hallitsemia, ei voi koskaan olla varma, onko itse tehnyt suuremman luokan mokan vai onko virhe muissa osissa.

Nyt kuitenkin näyttää yhtäkkiä siltä, että kesällä paperilla soveltamani palvelumallin toteutus signalointitasolla ei ole mahdoton tehtävä tälle tammikuulle. Malliin tosin kuuluu myös data-taso, jonka avulla sillä voitaisiin siirtää videon tapaista mediaa, mutta se onkin sitten toinen juttu ja saattaa hyvinkin  jäädä seuraavan dippatyöntekijän harteille.

Hello World!

----

Myrskystä. Se iski. En ole vähään aikaan pyöräillyt tiellä siten, että piti keskittyä pysyäkseen pyörätiellä  ajautumatta autotielle. Tuuli oli niin voimakas. Mutta vastaavasti työmatkanvarrella sijaitsevassa Aldissa ei ollut tungosta. Jotain positiivista. :)