Tämän päivän suurin tapahtuma tähän mennessä: muuttoilmoituksen täyttö. Minusta tulee 1.5. alkaen virallisesti helsinkiläinen, ensimmäistä kertaa elämässäni. Niin kauan kuin muistan, olen painokkaasti ilmoittanut voivani asua Suomessa ihan missä päin vaan, kunhan en joudu Helsinkiin. Opiskelupaikan valinnassakin yksi pääkriteeri oli sijainti: ei Helsinkiin. Onneksi TKK muutti jo useampi vuosikymmen sitten itäisestä satamakaupungista Otaniemen idylliin Espooseen.

Enpä olisi sitä itse uskonut, mutta into kokeilla helsinkiläisyyttä kasvaa päivä päivältä! Pääsiäisen jälkeisenä tiistaina manskulla palloillessa ei olisi tehnyt mieli lähteä pois. Lähestulkoon kaipaa Helsinkiin. Onkohan jokaisella ihmisellä jokin vaihe elämässään, että halua kokeilla kunnon kaupunkielämää? (en nimittäin usko viihtyväni kyseisellä paikkakunnalla loppulämääni, mutta viisi tai kymmenen vuotta hyvinkin, ja vielä kunnolla nauttien)

Nyt kun vielä sen työtilanteen saisi kuntoon. Minun virkani (kuten sitä mielessäni kutsun, mutta siis paikka, jota olen hakenut, ja jota ei missään mielessä ole luvattu vielä mulle eikä kellekään muullekaan) ei saanut ensimmäisellä hakukierroksella tarpeeksi hakijoita, joten hakuaikaa pidennettiin vappuun asti. Mikäs tässä on odotellessa ja toivoessa, että hakijoita tulisi, mutta ei pätevämpiä kuin allekirjoittanut...

Niin, ja vaikka kuinka hurrasin, että dippa olisi valmis, niin karun palautteen takia tämä viikko on kulunut analyysiosiota muokatessa ja laajentaessa. Pikkuhiljaa pitäisi tyrkätä tuota proffan suuntaan, äärimmäinen DL (7.5.) kun lähestyy uhkaavasti. Onneksi Andreas ilmoitti olevansa äärimmäisen kiireinen 8.5. asti. Mikäs tässä tuskitellessa... ;)