Mitäpä Suomesta kaipasi Saksassa asuessa.

1. Merta, tai paremmin vesialueita yleensä. Nyt sen huomaa katsellessa meren allokkoa, kuinka näkymää onnkin kaivannut. Saksassa kun ei pahemmin vesialueita jokia lukuunottamatta ole. Tai ei ainakaan läheskään yhtä tiheästi.

2. Teatteria. Eilen käytiin Helsingin kaupungiteatterissa katsomassa Mestariluokkaa. Vaikka esitys olikin välillä hieman hidastempoinen, osittain sai katsomossa nauraa vedet silmissä, ja toisaalta näytelmä pystyi luomaan varsin aidon tuntuisen kuvan Stalinin monista puolista. Kuinka ihminen voi olla niin lämmin ja miellyttävä, ja jo seuraavassa lauseessa muuttua kylmäksi ja tunteettomaksi hirmuhallitsijaksi. Kannatti käydä.

Tuosta innostuneena uhkasin jo illalla ottavani vanhan periaatteeni takaisin käyttöön: aina pitäisi taskussa olla käyttämätön teatterilippu, eli aina ennen esitystä ostetaan jo lippu seuraavaan. Joten tänään tuli hankittua liput ensi viikon lauantaille Pudotuspeli-esityksen viimeiseen näytökseen. Ja keskustelut lippujen varaamisesta UIT:n Da Lintsi koodiin on jo aloitettu. :) Sitten pitääkin selvittää uuden työn mahdollisia matkustuspäiviä, että uskaltaa varata lippuja pidemmälle.