Järkytyin eilen todetessani, että on jo 20. marraskuuta. Lentooni Suomeen joulunviettoon oli siis jäljellä tasan kuukausi! Olenkohan minä ainut, jonka mielestä aika kuluu huisin nopeasti, eihän tässä ehtinyt kuin juuri ja juuri asettua aloilleen edellisen Suomen visiitin jälkeen. (Josta siitäkin on toki vain 1,5 kuukautta, eli varsin lyhyt aika).

Joka tapauksessa, joulu tulee ja kohinalla! Aachenissa on jo keskusta täytetty jouluisilla valoilla, ja Glühweinmarktia rakennetaan. Ilmeisesti se on aukeamassa ensi viikonloppuna. \o/ Oma kehoni ei vaan suostu millään ymmärtämään, että kohta on joulukuu. Johtuu varmaan paikallisesta säästä, joka pikemminkin tuo mieleen suomalaisen syyskuun: aamuisinkin kymmenisen astetta lämmintä, silloin tällöin pieniä sadekuuroja, puissa suurin osa lehdistä vielä jäljellä, mutta varsin keltaisena. Ja itse kuljen vielä kesätakissani, kun en ole tuntenut tarvetta vaihtaa lämpimämpään. Sormikkaat olen sentään ottanut käyttöön. Hieman jouluista tuntua tuovat ehkä kaduilla käyskentelevät espanjalaisvaihtarit untuvatoppiksissaan ja pipoissaan. :D Tulee aina hyvälle tuulelle touhua katsellessa.

Taisin luvata muutaman lauseen workshopin oheistunnelmista. Ei varmaan pitäisi luvata mitään näissä blogikirjoituksissa, tai ainakaan päivää, jolloin teksti kirjoittautuu, sillä silloin inspiraatiota ei ainakaan tule... mutta niin, mitäs siitä sanoisi. Tapahtuma oli loppuunmyyty, 260 osallistujaa. Laskin salista 6 naista lisäkseni. Sellaista se on tietoliikennetekniikassa, ja etenkin tutkimuspuolella... toki myös ikäjakauma oli varsin 40-50 -vuotiaisiin keskittynyt, ja suurin osa oman ikäluokkani edustajista oli paikalla henkilökuntana avustamassa järjestelyissä.

Tuosta sukupuolisuhteesta vielä: rehellisesti sanoen se ei häirinnyt lainkaan, ennenkuin päivän ensimmäinen puhuja, prof. Magedanz, kertoi puheessaan vitsin blondeista. Ei tuossakaan vielä mitään. Mutta salissa istuneiden miesten reaktio: suurin osa porukasta nauroi ilman ongelmia, mutta jotkut kääntyivät katsomaan meitä naisia ja kuinka me aiheeseen reagoimme. Ihan kuin meidän olisi odotettu pahastuvan tuollaisesta naisten älykkyyden vähättelemisestä. Itse olin kuitenkin nauramassa ihan kuin muutkin: kyseessä oli ihan hauska vitsi. Nuo katseet kuitenkin saivat ajattelemaan: olenko oikeutettu nauramaan, vai pitäisikö tässä nyt yhtenä harvoista naissukupuolen edustajista ryhtyä kunnon feministiksi ja paheksua tuollaista vitsailua? Ja pah, minähän nauran kun naurattaa. :D

Samaa aihetta sivuten oli mielenkiintoista jutella jenkkitutkijan kanssa (mies, noin viisissäkymmenissä). Aloitimme juttelemalla ihan vaan tapahtumasta yleisesti, ja Michael oikeasti pohtii "voisikohan tätä sanoa hieman miesvaltaiseksi tapahtumaksi". No totta hemmetissä voi, jos 99% osallistujista on miehiä, ja kaikki 30 puheenpitää myöskin! Mutta ettei vain olisi poliittisesti epäkorrekti... tämän takia Michael myös viittasi tuleviin puhujiin aina "he or she", koska puhujalistaan ei oltu kirjoitettu etunimiä. Vaikka kuinka yritin sanoa, että tiesin kaikkien olevan miehiä....

Kahden työpäivän väliin mahtuu ilta, joka vietettiin "Social eventissä" Meilenwerkissa. Paikka oli paikallinen Korjaamo, eli ratikkahalli, joka oli kunnostettu illanviettopaikaksi. Sisustuksena oli, Saksassa kun oltiin, autoja. Järkyttävä määrä, vanhoja ja uusia, isoja ja pieniä, kalliita ja hieman halvempia. Toki paikalla oli myös laadukas Buffet ja viinilasit, jotka eivät ikinä tyhjentyneet. Kovasti kyllä yritin, mutta joka kerta lasin ollessa lähes tyhjä jostain kulmasta ilmestyi tarjoilija sitä täyttämään. Sääli, että seuraavana aamuna show jatkui jo puoli yhdeksältä, eli ihan hirmu myöhään ei paikalla viitsitty olla.

Sen verran kuitenkin, että juteltiin Ericssonin Düsselin toimipisteestä paikalle tulleen Andreaksen kanssa. Oltiin puhuttu jo päivällä Andreaksen kanssa, ja kuuleman mukaan saksani ei ollut mennyt ihan täydestä. Joten päästiin käymään jälleen "mistä oikeasti olet kotoisin" -keskustelu (sain muuten ihan muutamaan kertaan selittää kahden päivän aikana, kuinka on mahdollista, että suomalainen alan ihminen ei ole Nokialla töissä, asuu Saksassa ja työskentelee Siemensin sijaan ruotsalaiselle Ericssonille...). Andreas ei olisi uskonut, että meikäläinen on Suomesta. Mistäs sitten. "Puhut jollain tapaa tanskalais-italialais-eteläamerikkalais -korostuksella". Jahas, mitähän tuosta sitten pitäisi päätellä, tai tuohon reagoida... ;) ilmeisesti pitää vielä hetken aikaa saksaa kehittää.