On jollain tapaa huvittavaa todeta jonkinlainen yhteys samaan aikaan ulkomaille muuttaneiden serkkujensa kanssa, joita ei aiemminkaan nyt niin liian usein ole tavannut. Blogeilulla on kuitenkin päässyt varsin hyvin kiinni sekä Lauran että Peten elämänmenoon, ja tuntuu jopa kuin välimatka olisi lähentänyt meitä. :)

Vasta eilen Laura kirjaili NRJ:n aamun podcast-lähetyksistä, joita mäkin olen muutaman kerran testaillut. Tänään töissä oli sitten sen verran väsynyt olo, ja kun vielä Yasin aloitti tavanomaisen puhelurupeamansa (lähes kaikki puhelut turkiksi, rupeaa ihan välillä ärsyttämään tapa. Varsinkin kun edellisellä huonetoverilla oli sentään tapana käydä puhumassa ei-työ-puhelunsa kahvinurkkauksessamme, jotten häiriintyisi...), aloitin kuuntelemaan podcasteja. Ja varmasti viimeistään nyt sain hullun maineen hihitellessäni aivan hulvattomille lähetyksille. Mistä nuo tyypit saavat energiansa?!? Muille aamutiimin usein missaaville: podcasts.

Pete taas kirjoitteli katselevansa leffoja varsin usein. Bollywoodiin en itse ole vielä suuremmin tutustunut, mutta tänään tuli ekaa kertaa testattua YouTuben kautta leffan katsominen kokonäytöltä. Leffana Paholainen pukeutuu Pradaan. Ei ollenkaan hassumpi kokemus, striimi pätki alle kymmenen kertaa leffan aikana ja vaikka leffa olikin jaettu kymmeneen eri osaa, jäi katselusta ihan hyvä maku suuhun. Mä kun en ole Otaniemen kyläverkosta irtautumisen jälkeen keksinyt oikein hyvää paikkaa elokuvien lataamiseen omalle koneelle. Joten alluc.org ei ollut mikään huono linkkivinkki työkaverilta: sivusto toimii "sisällysluettelona" YouTuben videoille, eli selventää hieman palvelun sisältöä. Sivuilla ei toki ole linkkiä läheskään kaikkiin YouTube-pätkiin, mutta sieltä voi esim. etsiä tv-sarjoja, joihin omaa addiktion. Ja kyllä, myönnän, myös minulla on omani: Gilmore Girls. En tunne montaakaan ihmistä, joka olisi nähnyt joka ikisen jakson kyseisestä sarjasta, mutta en voi omalle addiktiolleni mitään. Ja niin kauan, kun  seurattavia sarjoja on vain yksi, tilani ei ole huolestuttava. Eihän?

Viime sunnuntaina Laura taasen kirjoitti siitä, kuinka hurahti blogeihin aloittaessaan omansa. Minä myös. Aiemmin: en seurannut yhden yhtä blogia. Nyt: mulla on n. 15 blogia, joita seuraan aktiivisesti. Eli siis olen kunnon blogaajan tavoin tilannut niiden uusimmat otsikot yhdelle www-sivulle, josta voin näppärästi niitä hallita, en siis käy jokaisella sivulla päivittäin katsomassa, josko sinne olisi jotain ilmestynyt. Kokoelman uusimmat blogit ovat Hesarin Perässähiihtäjä ja Maikkarin Setä Arkadia. Siis poliittisia vaaliblogeja! Varsin pelottavaa, mutta ne ovat oikeasti mielenkiintoisia. Ja totta kai Lotta Backlundin blogi on joukossa, mäkin olen Lauran tavoin fanaattinen Lotta-fani!

Blogien ja GilmoreGirls -addiktion lisäksi olen huomannut käyttäväni muitakin nykytekniikan toteutuksia. Joka perjantai aloitan työpäiväni katsomalla Ylen mediasalista Jälkiviisaat, ja toinen "pakollinen" ohjelma on kakkosen Pressiklubi. Jälkimmäisestä en ollut ennen ulkomaille muuttoa kuullutkaan, mutta jotenkin olen onnistunut jäämään koukkuun. Näissä molemmissa, kuten myös ykkösen A-ohjelmissa (A-studio, A-talk, A-zoom) näyttelee kuva yleisesti huomattavasti pienempää roolia kuin puhe, ja koska kuvan laatukin on siedettävällä tasolla, uskon vahvasti Suomeen muuttaessani jatkavani ohjelmien katselua netin kautta jo sen tuoman aikatauluvapauden takia. Ei oikeasti tee mieli ajoittaa elämäänsä jonkin tv-ohjelman avulla, oli se kuinka mielenkiintoinen tahansa. Onneksi pian tulee IP-TV, joka mahdollistaa tuollaisen palvelun ihan tv-vastaanottimillekin.

Vielä lopuksi on pakko mainita Peten puheet joululahjoista. Ei Pete mullakaan niin paljoa paremmin mennyt, Pelimiehen sijaan paketista paljastui Viivi Avellanin Sinkkunaisen käsikirja. Että niin, ei todella olla niin kauas puusta pudottu, tai ehkä sittenkin, mutta samanlaisella lentoradalla.  :)