Tämän lauantain ohjelmasisältö alkoi varmistua vasta perjantai-iltana. Tuolloin totesin suunnittelemani kauppareissun jäävän tekemättä, sillä lainapyörästäni oli puhjennut kumi. : ( Samalla hetkellä ymmärsin pyöräriippuvaisuuteni asteen: kyllähän sain ensimmäisen viikkoni kuljettua täällä lähes pelkästään jalkaisin, mutta pyörän vähentäessä tarvittavaa aikaa kolmannekseen yhtäkkiä kävely ei tunnukaan enää niin hauskalta vaihtoehdolta. Joten lauantaiaamu alkoi  pyörän talutuksella keskustaan ensimmäiseen vastaantulleeseen korjaamoon.

Matkalla korjaamolle ehdin jo miettiä sopivaa taktiikkaa, jotta saisin sotaratsuni takaisin pelikuntoon jo saman päivän aikana. Eli unohdetaan saksa, leikitään ainoastaan englantia osaavaa avutonta tyttörukkaa, joka ei ymmärrä pyöristä mitään, mutta joka on varsin onneton, jos ei saa menopeliään takaisin saman päivän aikana. Korjaamon pojat olivatkin kovin epäileväisiä, ehtivätkö suorittaa renkaan vaihdon vielä samana päivänä. Joten peliin heitettiin muutama "koirailme", joita totta kai seurasi lupaus valmiista pyörästä neljään mennessä. : )

Sain siis kulutettavaksi reilut neljä tuntia Aachenin keskustassa. Onneksi ei tarvinut liikkua kaduilla yksin: vanha keskusta oli täynnä turisteja. Olisiko Aachen sen verran suosittu matkakohde muutenkin, tai sitten ihmisiä alkaa jo kerääntyä maahan ensi viikolla alkavia kisoja varten. Ainakin yhdellä torilla oli jo valtavat MM-kisateltat täynnä erilaisia jalkapalloaiheisia kilpailuja ja pelejä. Ja jokaisessa kaupassa (riippumatta siitä, onko liike täynnä vaatteita, ruokaa, puutarhatarvikkeita tai kemikalio) on oma jalkapallofanitavaraosionsa. Kuulin olevani onnellinen televisiottomana, sillä joka toinen mainos tällä hetkellä viittaa jotenkin tuleviin kisoihin. Ja toki ruokakaupassa puolissa käärepapereista on jotain MM-kisoihin liittyvää, kuten myös muovikasseissa. Pitää varmaan yrittää pitää oma huone jonkinlaisena vapaana vyöhykkeenä tai pakopaikkana ilman yhtäkään fanitavaraa...

Loppupäivä kuluikin ostamani Aachenin esittelykirjasen parissa. Onhan kaupungin historia tullut kuultua tosiaan jo kolme vuotta sitten, kun viimeksi täällä kävin, mutta aika onnistuneesti olin sen unohtanut. Nyt on sitten Kaarle Suuren tempaukset luettu, kruunajaistilat (kirkko + vanha kaupungintalo) nähty, ja lisäksi ehdin jopa vierailla Sürmondt-Ludwig -taidemuseossa. Varsin vaatimattoman näköinen paikka ulkoapäin, mutta sisältä todella laaja ja täynnä maalauksia ja veistoksia mm. 1100-1500 luvuilta Alankomaista ja Saksasta. Toki museossa oli myös osionsa nykytaiteelle, mutta jostain syystä se tuli ohitettua varsin nopealla vauhdilla... : )

Aika kului nopeasti, ja pyörä tuli kuntoon. Oli aika päivän suurimma virheen: koska tähän asti olen suorittanut kaikki ruokaostokseni Lidl-kauppaketjun myymälöissä. Viimeisimmällä kerralla ostelu sujui jo varsin rivakasti hyllyjen tuntuessa tutuilta. Tällä kertaa päätin siis tehdä jotain uutta ja kokeilla toisen ketjun myymälää, Kauflandia. Kaufland on ainakin triplasti normi-Lidlin kokoinen, ja valinnanvara sen mukainen. Viimeistään leikkeletiskillä meinasi ahdistus iskeä, kun tarjolla oli useampi kymmenen erilaista vaihtoehtoa kinkkua, yksi maustettu paprikalla, toinen pippurilla, kolmas juustolla, neljäs chilillä, viides parsalla. Parsalla?!? Kuka ostaa parsalla maustettua kinkkua?!? Pidetään se parsa parsana ja kinkku kinkkuna. Muutoinkin kaikki lihatuotteet tuntuvat olevan maustettu jotenkin erikoisesti. Ehkä olen vain tylsä, tai sitten suomalaisella maulla varustettu, mutta lähinnä noista ylimaustetuista jutuista ja tiskeillä menee aina hetki aikaa etsiessä tylsintä (?) vaihtoehtoa. Sama jugurttihyllyllä: miksi jokaiseen aamujugurttiin on lisätty sokeria tai hilloa tai jotain muuta yltiömakeaa? Suomessa en todellakaan ikinä valitse happamimpia jugurtteja, vaan jotain siltä väliltä, mutta täällä on pakko koittaa löytää maustamattomin vaihtoehto, jottei päädy ostamaan mtään ällömakeaa. Joka tapauksessa, tuskastellessa Kauflandissa (jonne en ole ihan heti palaamassa..) osui silmiin myös pullo freixua, tarjouksessa vain reilut kolme juroa... eihän siinä voinut skumppahiiri muuta kuin napata pullollisen kärryihin motivoimaan loppuosteskelua, joka sujui jo huomattavasti paremmalla tuulella. ; )