Siihen loppui Saksassa elely. Jäljellä on haikea olo, ja toisaalta väsymys Suomessa vietetyn wapun jäljiltä. Aivan loistavaa oli nähdä kaikki ystävät, mutta toisaalta kovin haikeaa saada Saksasta vielä sähköposteja. Mutta niin, eihän muutto ollut mikään surullinen loppu, vaan päinvastoin uuden elämänvaiheen alku. 1.5. nostin jo maljan elämäni ensimmäiselle päivälle helsinkiläisenä, ja nyt muuttui blogin ulkoasukin viestimään muutosta elämässä. Ja kyllä, nyt vihdoin ajattelin saavuttaa blogille nimen, jota voin pitää yli vuoden. (Outin kesä ja Leben in Aachen kun eivät oikein kestäneet käytössä...)

Mitä vuodesta Saksassa jäi käteen? Kannattiko? Mm. noita kysymyksiä pääsin pohtimaan tämänpäiväisessä saksan suullisessa tentissä. Palautteessa sain kuulla kovasti kehuja kielen kehittämisestäni, ilmeisesti pysyttely poissa suomalaisten luota tuotti tulosta, viimeinen puoli vuotta tuli todellakin varsin poikkeuksetta puhuttua saksaa. Ihanaa kuulla, että sen myös huomaa. :)

Vuosi toi mukanaan valtavan joukon uusia ystäviä: työporukka Andreas, René, Heiko, Joachim, Henning, Michael, Guido, Martin, Norbert, Mai-Anh, Georg, Nikolaj ja tottakai myös Sabine. EESTEC-tuttavuudet Carsten x 2, Robert, Eike, Sabine, Andreea, Benedikt, Marianne, Astrid, Bastian, Junliang, Lukas, Volker, Benno, Simon, Ulrich, joista tosin osan tunsin jo etukäteen, mutta en yhtä hyvin. Sekä kämppikset Som ja Karl, ja muut ystävät Jaroslav, Frauke, Hannes, Jürgen, Sebastian, Christiana, kaikki ne muut joiden nimet eivät pysy päässä... kaikki välttelystä huolimatta tapaamani suomalaiset. Niin paljon uusia tuttavuuksia, ettei itsekään meinaa pysyä perässä...

Ihmisten lisäksi tuli koettua uusia paikkakuntia. Viimeisen vuoden aikana on tullut matkusteltua Bulgariassa, Tsekeissä, Ranskassa, Belgiassa, Hollannissa, Luxemburgissa, Espanjassa, Ruotsissa sekä toki Saksan sisäisesti. Melkein hyvä, että pääsin pois German Wingsin pääkentän Köln-Bonnin luota, niin ei enää ole niin kova syyhy ostaa matkalippuja. :) Aina on allekirjoittaneella ollut tietty kaukokaipuu, mutta nyt se on sen verran vahva, etten usko pääseväni siitä enää kokonaisuudessaan irti. En tarkoita, että tästä nyt tarvitsisi heti ulkomaille muuttaa takaisin, mutta vähintään lomilla pitää päästä kokemaan ja näkemään muutakin kuin Suomea. :)

Muistojen lisäksi sain vuodessa jotain konkreettistakin. Diplomityölle tuli kansituslupa tänään. :) Valmistuminen siis uhkaa ihan toden teolla, ja hyvä niin! Lisäksi matkalaukku painoi palatessa vaivaiset 29 kiloa, ja kun lisätään vielä tädin edellisenä viikonloppuna viemä laukku ja pääsiäisen + häävierailun aikana viemäni tavarat, voi vaan todeta vaatekaapin + kenkähyllyn saaneen kivasti täytettä vuoden aikana. :)

Kaikenkaikkiaan edellisen vuoden voi tiivistää sanoihin: kyllä kannatti!