Lomat on vietetty ja on aika jälleen palata työpöydän ääreen. Sunnuntain matkustuksesta voisi tosin tehdä ainakin yhden mental noten: vaikka lakinlaskijaiset sopivasti järjestettiinkin lähes kuin mittatilausläksiäisikseni lauantaina, olisi kotiin ehkä voinut mennä hieman aiemmin, ja mahdollisesti jopa jättää pari siideriä juomatta. Oli nimittäin varsin tuskaisaa matkata rättiväsyneenä ensin koneella Kölniin ja sieltä kahdella junalla Aacheniin. Tiesin tosin jo etukäteen, että matkatavaroiden määrä (reppu, läppärilaukku, lentolaukku ja putkikassi) hankaloittaa matkaamista lisää (ilmeisesti kolmessa laukussa on vielä sopiva määrä liikkuvia osia, mutta neljäs sitten muuttaa tilanteen ratkaisevasti).

Joka tapauksessa, päädyin kotiovelleni seitsemän aikoihin illalla. Jonka jälkeen ensimmäisenä ohjelmalistalla oli Aacheniin jättämieni tavaroiden (kaksi matkalaukullista + neljä repullista) raahaaminen talon kellarista viidenteen kerrokseen. Tässä vaiheessa ajatusketju meni varsin pitkälti näin: "Olen jo täysin kuollut ja järkyttävän väsynyt. Laukkujen raahaaminen ei siis voi ainakaan muuttaa oloa yhtään huonommaksia. Joten sen voikin tehdä heti tähän alkuun". Sain jopa laukut purettua kaappeihini ja raahattua isoimmat laukut takaisin kellarikomeroon.

Illan viimeisenä ohjelmanumerona oli tyynyn, peiton, pyyhken ja muiden yksittäisten vanhalle asunnolle jättämieni tavaroiden hakeminen. Tai niin luulin. Olin aiemmin sopinut Yifanin kanssa, että voisin ne sunnuntai-iltana hakea. Lähetin siis jo junasta tekstarin kysyen aikaa, jolloin tyyppi olisi kotona. Ei vastausta. Totesin, että pitää joka tapauksessa hakea pyörä kämpän pihalta, joten lähdenpä käymään siellä. Oven avaa ex-kämppikseni "Joo, ei oo Yifania näkynyt. Voisi tosin tulla korjaamaan jälkensä, kun melkein viikko aikaisemmin piti täällä bileet ja keittiö on edelleen kaaoksen vallassa". Jep jep. Soitto Yifanille. "Joo, sain kyllä tekstiviestisi. Olen Duisburgissa, ja tulen Aacheniin vasta keskiviikkona". Miksi, siis miksi, se ei voinut vastata tekstariini noilla sanoilla?!? Ja mitä hittoa tyyppi on sinne lähtenyt, jos ollaan sovittu, että tulen ne silloin hakemaan? Ja olisiko ollut hankalaa antaa niitä jollekin kämppiksistä, jotka olisivat voineet ne mulle antaa? Kuinka vihjeettömiä kiinalaiset oiekasti voivat olla? Jotenkin tuntuu, että 90% kiinalaisista, joiden kanssa olen jutellut ja joihin olen tutustunut, puuttuu jokin käytännöntaju pääkopastaan. Todella kummaa kansaa, jonka kanssa ei juuri siitä syystä tee mieli hengata. Noh, toivottavasti olen törmännyt vain kyseisen kansanosan tyhmempään haaraan, ja kaikki miljardi ihmistä eivät ole yhtä turhia.

Viime yö kului siis ilman peittoa tai tyynyä. Onneksi on sentään makuupussi, ja tyynyn imporvisoin yhdestä viltistä. Ehkäpä tässä pärjätään. :) Pyörä löytyi vanhan kämpän pihalta, niinkuin oletinkin. Valitettavasti se päätti aloittaa työviikkoni mukavasti: pari sataa metriä ennen toimistoa poljin irtosi ja putosi maahan. Kuinka oikeasti voi kuukauden vanhasta pyörästä irrota poljin? En voi ymmärtää. Enkä myöskään ihan ymmärrä, kuinka saan sen takaisin pyörään kiinni. Onnekseni en voi edes pyytää apua työkavereilta, koska oletukseni mukaisesti heistä ei kovin montaa töissä näy koska on itsenäisyyspäivää edeltävä päivä: ihmiset pitävät pidennettyä viikonloppua. Noh, saanpahan sentään lukea työmeilit rauhassa. Ja kirjoitella blogiin. ;) Hipsin varmaan etuajassa kotiin ja koitan, jos saisin netin siellä pelittämään ja vaikka muutaman kuvan uudesta kämpästä esille.