Viimeinen kokonainen viikonloppu Saksassa on sitten vietetty. Kristiina-täti ja Eikka ilmestyivät Aacheniin perjantai-iltana, ja sunnuntai-iltaan asti tuli vietettyä kunnon turistielämää. Ohjelmassa perjantaina perinteistä saksalaista panimoravintolaruokaa, lauantaina Aachen-kierros ja junailua Koblenziin, jossa parsakauden avaus ja yöpyminen. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon "juodaan minibaari tyhjäksi" –liike, joka sai tyhjennettyä baarin sisällön alta aikayksikön. :)

Sunnuntaiaamuna junalle jo ennen aamu kahdeksaa, suuntana Bingen. Ja päivän ohjelmana risteilyä Reinillä välillä Koblenz ja Bingen. Unescon maailmanperintöluettelon kohde numero jotain. Risteilyä ei oikein voi sanoin kuvata, mutta sanottakoon vain, että aurinko paistoi koko matkan täydeltä terältä, reitin varrella on varsin suuri määrä linnoja, pikkukyliä ja viiniviljelmiä katseltavaksi, ja että valkoviini ei olisi voinut maistua paremmalta. Testiryhmämme suosittelee!

Reissun pieni yksityiskohta olivat aluksella tulleet kuulutukset, jotka kertoivat lyhyesti nähtävistä linnoista ja kylistä. Kuulutukset tulivat ensin oikea-aikaisesti saksaksi, sen jälkeen identtinen teksti englanniksi. Jolloin toki "shortly you will see on you right hand side" tarkoitti, että kyseinen kohde on jo oikealla puolella, eikä sitä tarvitse odotella. Sama teksti luettiin lisäksi ilmeisesti japaniksi, kiinaksi ja italiaksi, joten nokkelimmat varmasti arvaavatkin, että italialaisille tuo "kohta oikealla puolella näkyy" olisi kannattanut pikemminkin kääntää muotoon "viisi minuuttia sitten oikealla puolella oli".

Suurin yksittäinen matkan mainostettu kohde olivat Lorelai-kalliot. Tarinan mukaan kallioilla istui kultahiuksinen tyttö, harjasi hiuksiaan ja lauloi niin, että merimiesten keskittymiskyky herpaantui ja he ajoivat karille. Ei näkynyt kultahiuksista tyttöä, eivätkä karikotkaan niin pahoilta vaikuttaneet, joten hieman pettyneinä jatkoimme matkaa eteenpäin. Onneksi linnat olivat niin upeita, että korvasivat kallion tuottaman lievän pettymyksen.

Risteilyn jälkeen vuorossa oli lyhyt kierros Koblenzissa ja paluu Kölniin, jossa parsakautta jatkettuamme oli allekirjoittaneen aika hypätä junaan. Tänään on olo väsynyt, mutta onnellinen: kotiin pääsi joskus aamuyhden aikoihin ja koko päivän ulkonaviettäminen kyllä tuntui jo. Mutta todella hauskaa oli, olettaisin että myös Kölniin vielä päiväksi jääneillä vierailla. Jos ei muita töitä löydy, niin tässähän voisi ruveta yksityiseksi tulkiksi ja järjestelijäksi Saksaan matkaaville immeisille. Ei olisi yhtään hassumpi homma.