1,5 päivää takana kahden viikon palkattomasta Suomen lomastani, ja johan tässä on jo ehtinyt sattua ja tapahtua kaikenlaista. Lauantai-iltapäivänä kyyti lentokentältä suunnisti suoraan mummolan saunaan Nousiaisiin. Kunnon puusaunalöylyjen jälkeen ajettiin äidin kanssa mökillemme, ja vuorossa oli tunnelmallinen takkatulen ääressä syöty iltapala ja turinatuokio. Maaseudun autoäänetön rauha oli oikeasti aika pitkälti juuri sitä, mitä oli tietämättään kaivannut. Saksassa kun niitä autoja vaan on.

Sunnuntain päiväohjelmana suunnistettiin äidin ja kahden tätini kanssa puolukkametsään. Kyseisistä marjoista en niin välitä, mutta pääsipäs kuljeksimaan Suomen luonnossa ja juttelemaan tätien kanssa piitkästä aikaa. Veeralla oli juurikin 40v-syntymäpäivät, jonka kunniaksi puolukkametsän laidalla aloitimme poimintaretken pullollisella kuohuviiniä. Ja koska molemmat tätini olivat saaneet saman hyvän idean, reissun toinen pullo korkattiin sitten puolivälin evästauolla. :) En tiedä johtuuko muilla mailla vietetystä ajasta vai mistä, mutta jostain syystä en sillä hetkellä olisi voinut keksiä parempaa tapaa viettää kaunista ja lämmintä syyspäivää: istuskellen korkealla kalliolla keskellä metsää äidin ja kahden tädin kanssa keskustellen kaikesta maan ja taivaan välillä juoden kuohuviiniä ja syöden voileipiä ja suklaakakkua.

Noustesta oli suuntana Otaniemi, josta äiti otti ensimmäisen muuttokuorman autoonsa ja jätti allekirjoittaneen pakkailemaan seuraavia laatikoita. Ilta sujui varsin mukavasti alkaen juttutuokiolla kadetti Pajulan kanssa, jonka aikana sain kutsun päivällistämään ja kertomaan kuulumisia Emmin ja Anssin seuraan. Ja vielä loppuillasta tutustumaan Markon ja Soilan uuteen asuntoon ja vaihtamaan kuulumisia. On se vaan kiva olla taas Otaniemessä. <3 Toisaalta pitäisi varmaan kehitellä parempia vakiovastauksia kysymyksiin "No mitä sulle nyt sinne Saksaan kuuluu?" ja "Miksi sä sinne jäät?", on sen verran monta tuttua vielä listalla odottamassa näkemisvuoroaan...