Tämän viikon projekti tuli hoidettua tänään loppuun, kun maanantaina hankkimallani reseptillä ostamani hepatiittirokote laitettiin elimistööni vaikuttamaan. Eli siis ei mitään tapaturmalääkärivisiittiä, vaan ihan Aasia-matkaa varten otettu rokote.

Pitää myöntää, että kaikki kävi helpommin kuin olisi olettanut. Sunnuntaina sopivan lääkärin googletus netistä. Saksassa lääkärit ovat yksityisiä, eli ihmiset eivät kävele terveyskeskukseen vaan valitsevat sopivan yksityispraktiikan. Maanantaiaamuna respaan, ilmoitus halustani tulla rokotetuksi, ja etten ole ennen käynyt Saksassa lääkärillä. Eurooppalaisen sairausvakuutuskortin esitys ja 10 euron sairaanhoitomaksun maksu (ilmeisesti voimassa 1/4-vuoden ajan, ei nyt ihan selvää mitä tuo kattaa). Ja jonottamaan lääkäriä.

Vartin odotuksen jälkeen lääkärille. "Olen keskustellut rokotteista jo suomalaisen lääkärini kanssa, ja haluan tämän nimenomaisen rokotteen". Ei montaa minuuttia kulu, kun jo kävelen reseptin kanssa ulos ja apteekkiin. Olisi voinut samantien kävellä takaisin lääkärille, mutta päätin siirtää käyntiä seuraavaan päivään, etten tulisi töihin ihan niin myöhässä. Maanantai-illan kuluessa terassilla oluella ruotsalaispoikien kanssa, toinen käynti siirtyi mukavasti keskiviikkoaamulle.

Vastaanottoon rokotteen kanssa. "Ei, minulla ei ole saksalaista rokotuskorttia". No, nyt sitten on. Hetken kuluttua terveydenhoitajan luo, ja piikki nahkaan. Hoitomaksun maksaminen ja poies.

Suoraan kun sanotaan, niin ainut negatiivinen puoli tuossa lääkärivisiitissä oli se, ettei ensimmäisellä kerralla tiennyt oikein mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta jälkeenpäin en voi valittaa, kyllä Saksassa tunnutaan ihan osaavan. Toisaalta saksalainen peruspihiys ilmeni lääkärin ojentaessa reseptiä. Koska hepatiittirokote on vapaaehtoinen, se pitää itse maksaa. Joten minun ei todellakaan kehotettu ostaa rokotetta Saksasta, vaan ajaa rajan taakse Hollantiin Vaalsiin ja hakea rokote sieltä. Olisi n. 10% halvempaa. Jep jep.

Toinen pikantti yksityiskohta vierailussa oli tapa, jolla jokainen odotushuoneeseen tullut uusi ihminen tervehti kaikkia siellä jo istuvia. Ei sentään yksitellen, vaan yhdellä reippaalla "haloolla" tai "morgenilla". Ja lähtiessään vastaanotolta kävellessään odotustilan ohi heitettiin tietty hyvästit. Jotenkin hassua, tuli lähinnä joku pikkukylän vuoristolääkäri mieleen. Mutta myös niin sympaattista. :)

Saapas nähdä, minkälaiset ovat ajatukset haettuani kuukauden päästä toisen osan rokotteesta Suomessa...