Jep jep. Taas on palattu normaaliin päivärytmiin. Ja säätilaan. Jo lauantai-iltana ylittäessämme Aachenin kaupungin rajat saimme vastaamme mukavan tervetuliaiskuuron. Sen jälkeen säätila olikin yllättävän kuiva, kunnes tänään töistä tullessa sain kuin sainkin kunnon kuurosateen niskaani. Housut olivat läpimärät, kuten myös kengät. Helly Hansenin takki osoittautui nimensämukaisesti vedenpitäväksi, mutta valitettavasti pää vastaavasti oli aivan märkä. Nopeasti vaan kuivat vaatteet päälle, lämmintä kaakaota mukiin ja blogia kirjoittamaan. :)

Jotenkin ei vieläkään osaa suhtautua tähän säätilaan. Tai ehkä itse osaan, mutta kaikki ympärillä olevat ihmiset eivät osaa. Päivälämpötlan kivutessa 14 asteeseen ei meinannut pokka pitää törmätessäni vietnamilaiseen dippatyöntekijä Anhiin käytävällä. Mieleen tuli kuva Michelin-ukosta, sen verran massiivisen untuvatoppiksen oli Anh kietonut huomattavan lyhyen vartensa peitoksi. Ei varmasti ollut ainakaan kylmä, mutta en halua tietää, millaisissa varusteissa Anh lähtisi Suomeen matkalle. :D

Muutoin paluu töihin on sujunut leppoisasti. Maanantaina sähköpostiserverin ollessa varsin hitaalla ei maileja tarvinnut (kyennyt) lukemaan turhan kovalla tahdilla. Tiistaina oli vuorossa "osaston perinteinen aamiainen", kuulema kerran vuodessa joululomalta palatessa keräännytään yhdessä tunnin ajaksi syömään aamupalaa ja lätisemään mukavia. Saipahan kysyttyä kaikilta ainakin "kuinka joulu meni? entä uusi vuosi?" ja selitettyä omat tarinansa pariinkin kertaan. Yasinin oli selkeästi hankala ymmärtää, kuinka Suomessa hänen syömäkelvottomana pitämänsä sika voi olla joulupöydän kunkku, ja kuinka meillä jouluaattona äipän kanssa kahdestaan pystyi olemaan 12 kilon kinkku tarjolla.

Islamilaiset olivat vuoden vaihteen aikaan vastaavasti viettäneet perinteisen "teurasjuhlansa" (ei aavistustakaan sen virallisesta suomenkielisestä nimestä) jolloin juhlapöytään kelpaa mikä tahansa eläin, jolla on useampi kuin yksi sorkka (eli siis hevonen ei kelpaa) ja joka lisäksi märehtii. Eli ainakin lampaat, vuohet, lehmät ja kamelit kelpaavat juhlapöytään. Ihan hauska kuulla kyllä turkkilaisista perinteistä, vaikka en usein tuntuvatkin kovin vierailta ajatuksilta uskonnollisuuden ollessa niin suuressa osassa. Tuo teurasjuhla toisaalta kuulosti varsin suomalaiselta joulupöydältä tai juhannusherkuttelulta, tai mitä sanotte siitä, että Yasin sanoi keränneensä 5 ylimääräistä kiloa juhlan aikana. ;)

Joululoman aikana varmistui seuraava suomalaisvierailukin, sillä sain äipälle ja Jormalle ostettua lennot tammi-helmikuun vaihteeseen. Joten pakatkaahan sateenvarjot jo valmiiksi kassiin, jos ette halua ihan yhtä pahasti kastua!