Pääsiäinen tuli, oli, ja meni. Ja sisälsi allekirjoittaneen osalta jotain vanhaa: vanhoja koriskavereita yläaste- ja lukioajoilta päätyi tapaamislistalle kolmin kappalein. Ensin Hemu eli Heidi ja perheensä uusi asunto Kouvolassa. Jotenkin hassua, että olemme tällä hetkellä varsin samassa pisteessä urallamme, vaikka kaikki ammatilliset valintamme olemmekin tehneet itsenäisesti. Viime helmikuussa Hemustakin tuli diplomi-insinööri, ja vielä tietoliikennetekniikan alalta. (niin, siis, allekirjoittaneellahan tuo päivä on vielä tulevaisuudessa, mutta ei niin kaukaisessa). Ja molempien työsopimukset päättyvät vappuna, jonka jälkeen on kaikki avoinna... Ei niin kivaa... :S Pääsiäisen jälkeisenä tiistaina istahtivat saman pöydän ääreen Bakersissa Petra ja Tytti. Peetun Brysselin keikaus päättyi jo viime kesänä.

Loman uutuudesta huolta piti pääsiäisen jälkeisen tiistain diplomityöseminaari. Pääsin siis esittelemään dippatyöni ja sen tulokset TKK:lla. Koko tiistain ajan oli meikäläisellä kovin huono olo. Tavanomaisesti jännitän kaikkea mahdollista, joten kuvittelin huonovointisuuden liittyvän jännittämiseen. Ei tosin ikinä ole ennen oksettanut samalla tavoin. Oloa ei parantanut, kun astuessani saliin näin paikalle viritettävän videokameran! Ei perhana... ei kukaan tuollaisesta kertonut.. Ahdistuksen ilmaus vieressä istuneelle Miralle, jolla myös oli esitelmän pito ohjelmassaan. Onneksi Mira ilmoitti kameramiehen olevan isänsä, ja kuvaavan vain tyttären edesottamuksia. Huh. Esitelmä tuli pidettyä, mutta valitettavasti ei olo siitä kohentunut. Illalla Helsinki-Vantaalle asti päästessäni huomasin hampaiden kalisevan ja muutenkin olevan kymissäni: kuumetta! Lisäksi pahoinvointia ja päänsärkyä. Ei ole pitkään aikaan ollut matkustus yhtä epämieluista, vielä väsymyksen iskiessä junaillessa Aachenia kohti.

Jouluna lainasin äidiltä Ilkka Remeksen jännäripokkarin Uhrilento. Enkä saanut kirjaa aloitettua, en niin millään. Joten päätin muun tavaran ohella palauttaa sen nyt Suomeen. Menomatkalla avasin kirjan, ja... seuraavana päivänä olin jo viimeisellä sivulla. Aivan loistavaa viihdettä, suosittelen erityisesti Laura-serkulle, jos ei ole vielä sitä lukenut. ;) Seuraavien kahden päivän aikana sain seuraavan Remekseni kahlattua läpi, nimeltään 6/12. Kesän aikana otan varmasti muutkin käsittelyyn, ihan loistavia ja mukaansatempaavia! Kirjallisen osuuden päätti Reko ja Tina Lundanin "Viikkoja, kuukausia", jonka bongasin kirjahyllystä puolen yön aikaan käydessäni nukkumaan. Nukahtamisaika siirtyi aamukolmeen, ja useampi nenäliina tuli niistettyä tarinan ja sairauden edetessä. Joko olen herkkä ihminen, tai sitten kyseinen kirja on varsin koskettava. Suosittelen lukemista, mutta en välttämättä millään julkisella paikalla. Ainakaan jos on yhtä herkkä itkemään kuin allekirjoittanut.

Pitkään, pitkään, aikaan en ole lukenut kolmea kirjaa viikon sisällä. En varmasti kertaakaan opintojen aloittamisen jälkeen. Ja nyt siis puhutaan oikeista kirjoista, ei mistään oppikirjoista. Peruskoulu- ja lukioaikoina tuli kirjoja luettua varsin huomattava määrä, ja nyt opintojen päättyessä tuntuu kovasti siltä, että vanha harrastus palaa ohjelmaan. :)

Ja sitten jotain sinistä... hmm... Kuulostaa varmaan varsin kornilta, mutta tällä hetkellä väristä tulee mieleen Suomen lippu. Ja se, kuinka muuttoon on aikaa enää muutama päivä. Tarkan ajan tiedän löytämästäni laskijasta, jonka laitoin Googlen personoidulle etusivulleni. Kaikkea sitä onkin tarjolla. :)