Aamulla heräsin miellyttävään tunteeseen. Tajusin, kuinka elämä Aachenissa on viime aikoina sujunut varsin mukavasti, kaupunki alkaa tuntua tutulta, tekemistä riittää työpäivien lisäksi illoiksi, saksa sujuu jo ihmeen hyvin, ja muutenkin on varsin mukavaa. Aloin jo miettiä, pitäisikö sittenkin jäädä tänne vielä syyskuun jälkeenkin...

Juuri kun nautiskelin mukavasta työmatkastani, se tapahtui. Siirryin pyörätieltä autotien puolelle ajatuksena ylittää katu. *bang* Yhtäkkiä pyörä ei tunnukaan enää niin mukavalta ajaa, sillä polkimet lopettavat toiminnan. Pysäytän ajokin käsijarrulla, ja totean pyörän olevan täysin ajokelvottomassa kunnossa. Pieni ärräpäiden purskahdus leviää ilmoille. Voi perjantai sentään!

Ainut onni onnettomuudessa on, että se tapahtui varsin lähellä työpaikkaa, joten raahaan kärsineen menopelin vakiopaikalleen. Myöhemmin työkavereiden kanssa kulkuvälinettä tutkaillessamme toteamme takapyörän olevan varsin sökönä, sillä ratas, jonka ympärille ketjut takapyörässä viritetään, heiluu ja liikkuu holtittomasti ketjujen ollessa pois paikoiltaan. Enemmän pyöräilystä tietävän Marcin arvion mukaan pyörän korjauttaminen maksaa luultavasti enemmän, kuin uuden samanlaisen ostaminen. Jihuu... loppu työpäivä kuluukin sitten mukavasti miettien, kuinka ilmaisen asian Ulfille, jolta olen pyörän lainaksi saanut, ja kuinka hän vastaavasti ilmoittaa ilouutisen pyörän omistajalle, joka pyörän Ulfille on säilytykseen antanut...

Päivä jatkuu mukavissa merkeissä, kun illaksi suunniteltu saunareissu Eiken ja Carstenin kanssa peruuntuu heidän ilmoittaessaan olevansa kipeitä. Ja lisäksi tullessa rättiväsyneenä vihdoin kotiin, en meinaa saada talon alaoven lukkoa auki lukusista yrityksistä huolimatta. Yritin tottakai kääntää avainta lukossa väärään suuntaan, joten ei ihmekään, ettei ovi aukea...

Onneksi vastoinkäymiset taisivat päivän osalta loppua tuohon. Lidlistä löytyi litra mansikoita puoleen hintaan tuomaan lohdutusta, ja pyykkituvassa oli sopivasti kone vapaana pyykki-illan pitoa varten. Toivottavasti epäonni siis loppui tuohon, ja huomenna päivä jo alkaa paistaa. Siihen asti tosin taitaa täytyä odottaa Ulfin vastausta seuraavista toimenpiteistä pyörän suhteen, sillä tokihan lupasin korvata uuden vastaavan hankinnan, jos ja kunnon vanhaa ei saada eheäksi. Mutta raporttia seuraa varmasti, kun asia etenee.