Ensimmäiset kolme päivää Ericssonilla järjestelätestaajana ovat takana, ja mikä on fiilis? Noh, yhtään järjestelmää en ole vielä testannut, tai edes sellaiseen koskenut... mutta muutoin kaikki on mennyt varsin mukavasti.

Isoilla yrityksillä on isojen yritysten ongelmat. Kohdallani tuo tarkoittaa sitä, että kulkuavainta piti odottaa toiselle päivälle asti, läppäriä ei ole näkynyt vieläkään ja ID-kortinkin pitäisi ilmestyä ensi viikolla. Toivottavasti. (Toisaalta korttiin tulee keväällä 2005 otettu kuva, joten ei sillä olisi niin väliä jos hukkuisikin ja saisi uuden...). Ja tietoliikennealalla toimiminen ilman tietokonetta... no, se on vähän niinkuin uiminen ilman vettä. Ei vaan onnistu. Ainakaan kovin helpolla. Joten ensimmäinen puoli päivää meni vähän odotellessa ja ihmetellessä.

Jostain kummasta kuitenkin ilmestyi yksi vapaa paikka konsultoinnin kolmipäiväiselle kurssille, joka oli alkanut samana aamuna. Ja onnekseni sain kutsun osallistua loppukurssille. Ei olisi voinut saada mielenkiintoisempaa ja mukavampaa aloitusta hommilleen, ja ajanvietettä tietokoneettomille päiville. Pääsin siis kolmeksi päiväksi kuuntelemaan hyvin pukeutuvia, lähes täydellistä englantia puhuvia konsultteja.

Jahas, nyt loppui blogaaminen tältä erää... tämä pätkä nimittäin kirjoittautui Dipolissa odotellessani Renetä, Heikoa ja Andreasia ulos konferenssista, ja nyt lähdetään poikien kanssa olusille.. :) Siitä, ja edellisestä aiheesta, lisää seuraavassa.