Eilisaamu alkoi osaltani visiitillä paikalliseen maistraattiin muuttoilmoitusta tekemään. Jo ovella inhonväristykset saksalaista byrokratiaa kohtaan iskivät, mutta menin silti rohkeasti sisälle. Onneksi näin EU-kansalaisena voi asioida ihan saksalaisten kanssa samoilla tiskeillä, joille jono on lähes olematon ja sähköinen jonotussysteemi varsin asiallinen. Toisin kuin ulkomaalaisvirastossa, jonne ensimmäisellä kerralla eksyin. Siellä ei jonotusnumeroita tunneta, virkailijoita on huomattavasti vähemmän, ja ainoastaan viidakon lakeja noudattamalla selviää tiskille alle puolen tunnin. Kokemuspa se oli sekin...

Joka tapauksessa tiskille vihdoin päästessäni selitin asiani. Tyttö pyysi odottamaan hetken ja meni sermin taakse soittamaan puhelun jollekin. Palatessaan ojensi minulle kaksi lappua, toinen uuden vuokranantajani täytettäväksi, toinen vanhan. "Vahvistan, että henkilö N.N. on muuttanut pois tästä asunnosta X.X....." Voihan nyt petskele, ajattelin. Kuinkahan pian tällainen ilmoitus tulisi tehdä? kysyn ottaessani lappusia vastaan. Viimeistään viikko muuton jälkeen, kuuluu vastaus. No mutta, sittenhän ei ole enää mikään kiire, kun muutosta on jo 10 päivää aikaa, vastaan hieman vitsailua äänensävyssä. Murhaavan jäätävä katse. Aivan. Saksalainen huumorintaju - sitä ei ole, mietin mielessäni.

Joka tapauksessa mietin tapausta, ja noita lippusia, koko työpäivän. En millään viitsisi vaivata edellistä vuokranantajaani Yifania yhden allekirjoituksen takia. Ja nykyinen vuokranantajani Yvonne on kai jossain päin Intiaa, joka tapauksessa seuraavan kerran Saksassa vasta keväällä. Na toll... illalla onneksi ajatukset vei muihin maailmoihin netzwerksprechstunde, eli siis viikon ainoa mahdollisuus hoitaa nettiyhteyttä kuntoon. Saksalaisen täsmällisesti olin siis tasan 21.00 paikalla odottamassa IP-osoitettani.Valitettavasti sama saksalainen täsmällisyys ei ollut tavoittanut itse ylläpitäjää, mutta muutaman minuutin odottelun kuluttua saapui Martin paikalle, ja antoi asetukset yhteyttäni varten! Eli kymmenen päivän netittömyys on kohdaltani ohi! Pikkujoululahja numero 1.

Toinen lahja oli tämän aamun uusi vierailu Einwohnermeldeamtiin. Sabine oli jo töissä sanonut, että ehkä virkailija ei oikein tiennyt mitä teki, ja ettei normaalisti tuollaisia lippusia tarvitse täyttää, vuokrasopimus riittää. Joten otin uuden lähestymistavan peliin: vuokrasopimus ja Ausweis heti alkuun virkailijalle, ja pyyntö "Ich möchte meinen Umzug melden, bitte". (edellinen virkailija ei siis edes kysynyt, onko minulla vuokrasopparia). Nopea näpyttely koneelle, yksi allekirjoitus paperiin, ja homma hoidossa! Ei mitään erillisiä lippulappusia eikä mitään. Hassua. Mutta ilolla vastaanotettua sujuvuutta, eli siis lahja numero 2.