Jotenkin tuntuu, ettei aika meinaa millään riittää kaikkeen, mihin haluaisi. Ja koska priorisointia on tehtävä, tänään loppui Outin spämmikommentointien poistaminen tästä blogista. Ei jaksanut enää niitä venäläisiä viagra-mainoksia katsella, joten tästä lähtien joudutte valitettavasti kommentoidessanne tulkita kuvassa olevat kirjaimet alla olevaan tekstikenttään, ja kommentti julkaistuu. Toivottavasti kyseinen menetelmä ei ennestään pienennä tällä palstalla nähtyjen kommenttien määrää...

Työhaastattelusta ei ole kuulunut vielä mitään uutta. Joten onkin hyvä, että oma yliopisto pitää kiireisenä: kypsyyskoe on läpäisty, ja dippa-aihe on hyväksyttynä. Mutta palauttamani erikoistyö tuli takaisin kommentteineen, sen korjaamisessa taitaa olla tarpeeksi agendaa lauantaipäivälle. Heti etusivulla ilmoitetaan, että voisin perehtyä englannin pilkkusääntöihin... äh ja pöh. Ja jottei aika menisi pelkästään yhdellä kielellä leikkimiseksi, saksan lehtorilta tuli samana päivänä postia: Saksan oleskelustani kirjoittamani neljän sivun teksti pitäisi myös korjata. Ja ei, en osaa pilkkusääntöjä myöskään saksaksi... lisäksi helmikuussa tekemistä kahdesta saksan tentistä toinen meni perfektin muodostuksen osalta sen verran pyllylleen, että pääsen rästitehtävänä kirjoittamaan viikon ajan päiväkirjaa saksaksi. Joka taas tarkoittaa, että pitäisi iltaisin tehdä jotain, jotta olisi jotain mistä kirjoittaa... mutta kun ei ehtisi, kun pitää kirjoittaa päiväkirjaa... hankalaa.

Saksa-TJ näyttää tällä hetkellä lukua 37. Ja aamun jäljiltä tuntuu, ettei luku ole yhtään liian suuri. Syy lyhyesti selitettynä: Aamulla satoi. Kävelin töihin. Jalkakäytävän sitä reunaa, joka on mahdollisimman kaukana autoista. Sateenvarjon alla. Kaikki meni suht. koht. ok. Kunnes jostain kulman takaa ilmestyi joku Arschloch pakettiautonsa kanssa. Ajoi täydellä teholla ohi, suoraan lätäköiden keskeltä, ja pläiskis: Outi oli läpimärkä. Siinä vaiheessa pääsi pari suomalaista kirosanaa. Mutta apus, kun pääsin kilsan verran eteenpäin, tapahtui sama uudelleen, tällä kertaa jonkun bemarikuskin toimesta. Suomessa ajajat sentään hiljentävät, ja usein jopa yrittävät olla osumatta lätäköihin. Voi perhana sentään, että potutti töihin tullessa. Onneksi oli laukussa vaihtohousut, ettei tarvinnut läpimärillä housuilla koko päivää kökkiä.

Autoilusta on pakko sanoa vielä toinen kommentti. Saksan kummallisuuksista. Kuuntelen usein radiota puolella korvalla kävellessä töihin, ja paikalliskanavan uutisten jälkeen ohjelmassa on aina "Stau- und Blitzmeldung". Eli siis ruuhka- ja ukkosvaroitukset. Yleensä aina jollain baanalla on ruuhkaa, mutta noita salamoita ei oikeastaan koskaan. Kunnes yksi aamu senkin otsikon alla oli ilmoitettavaa. Jolloin Outikin koki Ahaa-elämyksen: kyse ei siis ole mistään säätiedotuksesta, vaan radiossa ihan oikeasti ilmoitetaan, missä "automaattisen nopeusvalvonnan tolpassa" on tällä kertaa kamera sisällä. Eli siis "ajakaa tällä-ja-tällä kadulla hiljaa, sillä siellä välkkyy". Suomessahan on sama systeemi noiden kameroiden osalta, eli ainoastaan osa niistä on käytössä kerrallaan. Mutta en ole ikinä kuullut, että mikään julkinen taho ilmoittelisi, mikä niistä milloinkin välähtelee. Vai olenko vaan missannut jotain? Kaiken huippu oli, kun eilen ilmoitettiin jopa poliisin ratsiasta, jossa "tarkastetaan kaikki mahdollinen, kuten nopeus, turvavöiden käyttö ja kännykän käyttö ilman hands freetä". Eikö ratsian idea nimenomaan ole, että se tulee yllättäen, eikä sitä erikseen mainosteta radiossa? Ei voi ymmärtää.