Lähtö Espanjaan lähenee tunti tunnilta, mutta pitää kirjoittaa tänne vielä hieman eilisestä. Päivän ohjelmana oli "vuotuinen Ericsson-harjoittelijoiden kesäretki Monschauhun", järjestettiin toki perinteisesti ensimmäistä kertaa. (olen hieman yrittänyt juurruttaa teekkarimaista ajattelutapaa tänne, joihinkin se jopa uppoaa mutta kaikista harjoittelijoista en ole ihan varma, ymmärtävätkö huumoria englanniksi lainkaan)

Päivän oli tarkoitus jakautua selkeästi kolmeen osaa: Aluksi vierailu Monschauhun, pieneen kaupunkiin (mielestäni pikemminkin kylään) hieman Aachenin eteläpuolella. Kylä on siitä mielenkiintoinen, että koko sen keskusta on täynnä suojeltuja vanhoja rakennuksia, eli paikalta ei löydy yhtään viimeisen vuosisadan aikana rakennettua uutta taloa. Ja koska talot ovat suojeltua, ei tuollaisia uusia rakennuksia myöskään ilmesty, sillä nykyiset asukkaat eivät voi tehdä minkäänlaisia radikaaleja muutoksia nykyisiin rakennuksiin. Tämän takia mm. talojen ovat ovat varsin matalia, jopa allekirjoittaneelle, seinät ovat hieman vinoja ja kaikki portaat kuoppaisiksi kuluneita. Kylä sijaitsee syvässä laaksossa, jonka takia maailmansodat eivät ole sitä tuhonneet. Laakson reunoille, siis huomattavasti korkeammalla kuin itse laakso, sijaitsevat kylän yksittäiset nähtävyydet: vanhan linnan rauniot, "uusi" linna, sekä pieni hartauskappeli. Kaikki sijoittuneina omille suunnilleen siten, että yhdestä toiseen liikkuessa on kavuttava huikea määrä rappusia alas kylään, ja noustava sama määrä rappusia toiselta puolen kylää. Nyt mietityttääkin, kuinka pystyn kävelemään matkakamojeni kanssa juna-asemalle, kun en aivan ole tuohon porrasmäärään tottunut...

Matka jatkui Rohrenin kesäkelkkaradalle. Pitää sanoa, että aikas hupaa oli. Radalle lähtiessä ei tosiaan nähnyt mäestä kuin ensimmäiset parikymmentä metriä, mutta toki tuo oli vain murto-osa koko radasta. Tässä maassa kun "pikkuinen mäki" taitaa tarkoittaa hieman eri asiaa kuin Suomessa. Radan pituus oli näemmä 1251 m, itse olisin myös veikannut n. kilsaa. Huvittavaa paikassa oli, että ensinnäkin rata ensin lasketaan alas, ja sitten tullaan hissillä takaisin ylös. Ei tuossa vielä mitään, mutta ensimmäinen  sanoilla "Jos putoat kelkasta" alkanut varoituskyltti löytyi hissin lähtöpaikalta, eli vaarallisuus alkaa vasta laskun jo mentyä. Hissi olikin varsin mielenkiintoinen kokemus: siinä istuttiin selkä ylärinteeseen päin ja lisäksi kyyti ei suinkaan ollut tasaisinta mahdollista, vaan varsin nykivää.

Joka tapauksessa, nautittuamme kelkkaradasta jatkoimme matkaa Rurseelle, eli siis Rur-järvelle. Tarkoituksena uida ja grillata. Joten ensitöikseni polskahdin veteen ja annoin poikien hoitaa grillin kasauksen. ;) Touhu näyttikin lupaavalta, kunnes grillin jo seistessä pystyssä grilliritilää ei löytynyt mistään. Eli siihen jäi se grillaus. Lounas kutistui patonkeihin, grillattavaksi tarkoitettuun paprikaan ja viinirypäleisiin. Hyvityksesi (grillin mukaanottanut) Nikolaj päätti kutsua koko porukan kämpilleen illalla, jotta jo ostetut lihat saataisiin grillattua. Ja tokihan me otimme kutsun vastaan.

Joten samana iltana retki sai vielä yhden kohteen lisää: paikallisen veljeskunta-talon (en nyt ole oikein varma, miten termit kääntyvät, mutta kutsuttakoon taloa vaikka noin). Ei ollut sitten ennen viitsinyt kertoa asuvansa sellaisessa... Kyseessä siis paikallisen teknillisen korkeakoulun veljeskunnan "kerhotila", jättimäinen omakotitalo, jonka ensimmäinen kerros oli veljeskunnan yleiseen käyttöön tarkoitettua tilaa, ja kaksi ylempää kerrosta sisälsivät huoneita asumiseen. Nikolaj itse ei veljeskuntaa kuulu, mutta sai sattumalta mahdollisuuden muuttaa taloon. Veljeskunnan pääfunktioina ovat hieman erikoisempi miekkailu, jota varten kellariin on rakennettu kunnon harjoitussali, sekä oluennopeusjuontikilpailut. Jälkimmäistä varten ensimmäiseen kerrokseen olikin pyhitetty yksi huone baaritiskille oluthanoineen. Lisäksi paikasta löytyi massiivinen pöytä suuria kokouksia tai illallisjuhlia varten, sekä mukava sohvanurkkaus, iso terassi ja laaja piha-alue. Aika unelmakämppä, tosin pienenä haittapuolena se fakta, että kaikilla veljeskuntaan kuuluvilla on oikeus käyttää taloa milloin vain (siis myös keskellä yötä) ja tuoda sinne kavereitaan. Joista siis saattaa välilä aiheutua hieman meluhaittaa... Mutta mutoin asuminen on kuulema varsin leppoisaa. Illan aikana tuli tutustuttua useampaankin veljeskuntalaiseen ja vaikuttivat kyllä varsin hauskoilta kavereilta. Jotenkin tuli kummasti samanlainen olo, kuin usein eräässä Jämeräntaival 7:n kerhotilassa... Tiedä sitten, mistä johtui.

Jep, mutta nyt pitää alkaa pakkailemaan kamoja Epsanjan matkaa varten, joten tämä blogi jää nyt reilun viikon mittaiselle tauolle. Koittakaa kestää.